lauantai 28. elokuuta 2010

Kokemuksia Prometheus-leiristä

Vuosittain noin tuhat nuorta käy Prometheus-leirin rippileirin sijasta tai sen rinnalla. Prometheus-leirien tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.

Ensimmäisen Prometheus-leirin järjesti vuonna 1989 Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry. Nykyään leirien järjestämisestä vastaa Prometheus-leirin tuki ry.

Et-opetus.fi haastatteli kahta kesällä 2010 leireille osallistunutta nuorta.

Kerrotko hieman itsestäsi ja siitä, kuinka päädyit osallistumaan Prometheus-leirille.
Essi: Olen Essi ja käyn yhdeksättä luokkaa Tampereen klassillisessa koulussa. Olen luokaltani ainoa joka käy ET:n tunneilla. Sain tiedon Prometheus-leiristä, kun veljeni ja siskopuoleni kävivät kyseisen leirin. En kuulu kirkkoon, joten rippileirillä en olisi päässyt ripille. Niinpä tulin siihen tulokseen, että protuleiri olisi hyvä vaihtoehto, sisarustenkin kokemukset leiristä olivat olleet hyviä.
Rudolf: Nimeni on Rudolf, olen ysiluokalla Tampereen Steinerkoulussa, opiskelen ET:tä. Sain tietää Prometheusleiristä monelta taholta. Isältä, koulusta ja esitteistä. Olin heti kiinnostunut koska en halunnut rippileirille sen vahvan uskonnollisuuden vuoksi.

Millainen leirisi oli?
Rudolf: Leirini järjestettiin elokuun alussa Kustavissa Itätalossa. Leirillä oli 12 leiriläistä + 7 tiimiläistä. Suuri osa leiriläisistä oli ET:n opiskelijoita tai vaihtamassa ET:hen. Leiri ja sen ohjelma oli mielestäni loistavasti järjestetty
Essi: Ilmottauduin protuleirille Halslahteen 1.-8. elokuuta. Leiriläisiä oli 16, tiimiläisiä (ohjaajat ja apuohjaajat) seitsemän. Ainakin muutama lisäkseni opiskelee ET:tä, en tiedä kuinka moni.
Halslahden leirikeskus oli oikein viihtyisä ja tilava. Leiriläiset nukkuivat samassa tilassa, mikä vähensi yksityisyyttä, mutta muuten asiat sujuivat hyvin. Ruoka oli hyvää ja vesivessat sijaitsivat ulkorakennuksessa. 
Suihkuja ei ollut, vaan hiukset pestiin saunassa. Itse pystyin kumminkin sopeutumaan siihen hyvin. Saunalta pääsi mereen uimaan, rannalla oli pitkä puulaituri ja vesi oli uitavan lämmintä. Ylipäätänsä leirin järjestelyt olivat hyvät, ongelmia ei tullut juurikaan leiriviikon aikana.

Tiedätkö, aikooko moni leiriläisistä käydä myös rippileirin?
Rudolf: Yksi leiriläisistä oli jo käynyt rippileirin, ja yksi aikoi käydä muttei käynytkään. Useat ihmiset jotka ovat käyneet rippi- ja prometheusleirin ovat sanoneet, että protuleirillä on ollut kivempaa.
Essi: Muutama leiriläisistä oli käynyt rippileirin, suurin osa oli ilmottautunut vain protulle. Rippileirillä käyneet pitivät kuulemma molemmista, mutta hieman enemmän protusta. Monien mielestä protulla on myös rennompaa ja enemmän leikkejä, rippileirihän sisältää uskonnollisia oppitunteja. Osa kavereistani on valittanut siitä, kuinka omalla rippileirillä puolet ihmisistä ovat samasta koulusta. Protuleirille mennessä voi olla varma, ettei tunne ainakaan puolia ihmisistä, omalla leirilläni melkein kukaan ei tuntenut toisiaan.

Millaisia asioita leirillä käsiteltiin? Entä onko ET:n opetussisällöillä ja protuleirillä käsiteltävillä asioilla yhtäläisyyksiä tai eroja?
Essi: Jokaisella päivällä oli eri teema, johon liittyen keskusteltiin paljon. Teemoja oli esim. erilaisuus, päihteet, ihmissuhteet, yhteiskunta, maailmankuvat ja seksuaalisuus. ET:n tunneilla keskustellaan kyllä esim. yhteiskunnasta ja maailmankuvista, mutta täysin erilailla. Koulussa saadaan tietoa, kun taas protulla keskustellaan omista mielipiteistä, tiedoista ja näkemyksistä. 
Rudolf: Leirillä oli erilaisia teemapäiviä joilla käsiteltiin mm. uskontoja, kulttuureja, erilaisuutta, stereotypioita, päihteitä, lakeja ja tulevaisuuden suunnitelmia. ET:ssä käsiteltävät asiat ovat aika samoja kuin protulla, mutta mielestäni protulla asioita käsiteltiin hauskemmalla ja mielenkiintoisemmalla tavalla.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen leiristä? Mikä oli mieleenpainuvin leirikokemuksesi?
Rudolf: Kivointa leirillä oli kun sai leikkiä, mitä ei yleensä pääse tekemään. Kaikki keskustelut olivat mielenkiintoisia ja henkisesti kehittäviä.
Essi: Parhaiten leiristä jäi mieleen ihanat ihmiset ja syventävät keskustelut. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin raju ukkosmyrsky, joka koetteli leirikeskusta viimeisenä iltana. Itse pelästyin, kun salaman iskettyä johonkin lähettyville kuului pamaus, ja samassa menivät sähköt. Saimme kumminkin valot takaisin noin tunnin kuluttua, jolloin taivas oli jo selkeä.

Suosittelisitko Prometheus-leiriä ET:n opiskelijalle?
Essi: Suosittelisin protuleiriä ET:n opiskelijalle tai vaikka uskonnon opiskelijalle, tälle leirille voi tulla kuka tahansa. Itse sain leirillä uusia kavereita, kokemuksiä ja näkemyksiä, joita en unohda varmasti pitkään aikaan.
Rudolf: Suosittelisin protuleiriä sellaiselle joka ei usko Jumalaan, eikä välttämättömästi halua kirkkohäitä ja papin siunausta, mutta tahtoo rippileiriä vastaavan nuorten kesäleirin.

Kuinka aiot juhlistaa leirin päättymistä?
Rudolf: Suku/tuttava kutsujuhla leirin jälkeen.
Essi: Itse asiassa lähdin leiriltä surumielin, kun jouduin jättämään leiriläiset ja leirikeskuksen. Pidin kuitenkin samana iltana protujuhlat, joita voisi verrata rippijuhliin. 

Aiotko tulevaisuudessa apuohjaaksi Protu-leirille?
Essi: Sain protuleiristä mahtavat muistot, joista kiitän sekä leiriläisiä että apuohjaajia. Aion itse ensikesänä mennä apuohjaajaksi, lisäksi liityin Prometheus-leirin tuki ry:n.
Rudolf: Olen vähän miettinyt minkälaista apparinhomma olisi...

torstai 26. elokuuta 2010

Elämänkatsomustietoa alakoulussa

Elämänkatsomustiedon opetukseen tuovat usein haastetta opetusryhmässä olevat eri-ikäiset oppilaat, tarve sovittaa opetus oman kunnan/koulun opetussuunnitelmiin sekä huomioida paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Tällä hetkellä alakoulussa yleisimmin käytössä olevat uudet oppikirjat, Miina, Ville ja vintiöt - elämänkatsomustieto ja Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus, eivät vielä kata kokonaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa mainittuja aihekokonaisuuksia. Kirjasarjaan onkin tulossa täydennystä lähivuosina!

Oppikirjat ovat (niin elämänkatsomustiedossa kuin muissakin oppiaineissa) ensisijassa opettajan tuki- ja apuvälineitä, niiden ei ole edes tarkoitus toimia ainoana lähdemateriaalina opetuksessa. Elämänkatsomustieto mahdollistaa myös irrottautumisen perinteisestä opettajajohtoisesta luennointitavasta oppilaita osallistaviin työskentelytapoihin. Erilaisten asioiden tekeminen ja keskustelu ovat keskeisiä työskentelytapoja ET:n opetuksessa.

et-opetus.fi-sivustolle tulee aina joskus palautetta opettajilta, jotka kysyvät vinkkejä opetusmateriaaleihin ja oppituntien suunnitteluun. Tässä on ensin muutama linkki opetusta tukeviin materiaaleihin:

Pyysimme lisäksi tamperelaista luokanopettajaa, Satu Arjannetta Lentävänniemen koulusta kertomaan, kuinka hän opettaa elämänkatsomustietoa ja kuinka hän suunnittelee oppitunnit. Toivomme, että lukijat kertoisivat omissa kommenteissaan lisää hyviksi kokemistaan työskentelytavoista ja opetusideoistaan.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Elämänkatsomustietoa alakoulussa


Elämänkatsomustietoa opetetaan alakoulussa usein ryhmälle, jossa on oppilaita kaikilta luokka-asteilta. Joillakin luokilla tunteja on yksi, joillakin kaksi viikossa, riippuen kunnan opetussuunnitelmasta. Tällöin on mielestäni järkevintä valita keskusaihe ja rakentaa siitä sopivia tunteja eri-ikäisille oppilaille.

Kokosin opetussuunnitelman keskeiset sisällöt ja poistin päällekkäisyydet. Tällainen lista syntyi luokille 1-5:

Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu
  • toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettuminen
  • hyvä, oikean ja väärän erottaminen
  • ystävyyden merkitys elämässä
  • hyvä elämä
  • oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maail­massa
  • ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
  • arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.

Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti
  • Kuka olen ja mitä osaan
  • toiveet
  • erilaisia elämäntapoja
  • suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
  • suomalainen kulttuuri, suomalaiset kulttuurivähemmistöt
  • uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys
  • elämänvaiheet
  • maailman kulttuuriperintö
  • elämänkatsomus, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia.


Yhteisö ja ihmisoikeudet

  • Yhteiselämän perusteita, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
  • lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
  • tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
  • etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus
  • oman elämän eetti­siä ongelmia ja niiden ratkaisuja.


Ihminen ja maailma

  • Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
  • elämän synty ja kehitys, maa ja maailmakaikkeus, elämän erilaisia muotoja, syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
  • kertomuksia maailman synnystä
  • luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys, erilaiset aikakäsitykset ja niiden merkitys ihmisen elämässä
  • luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys
  • maailmanperintö ja ympäristö

Kuudennen luokan suunnitelmassa onkin jo uusia asioita, mutta ops on siis luokille 6-9! Kannattaa hieman tarkistella yläkoulun opetussuunnitelmaa ja olla yhteydessä yläkoulun et-opeen, ettei tule liikaa päällekkäisyyksiä.
Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta
  • Demokratia
  • kestävä kehitys.

Katsomusten maailma
  • Katsomusten historiaa, katsomusvapaus
  • alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus
  • luonnollinen ja yliluonnollinen
  • uskonto ja uskonnottomuus.

Kulttuuri
  • Kulttuuri ja luonto
  • suomalainen kulttuuri, suvaitsevaisuus.


Etiikka ja hyvä elämä

  • Monikulttuurisuus eettisenä kysymyksenä alustavasti.

Tulevaisuus

  • Maailmanperintö.

Lentävänniemen koulussa Tampereella et-ryhmä on seuraavanlainen: ekaluokkalaisia kaksi, tokaluokkalaisia kaksi, kaksi kolmasluokkalaista, yksi vitonen ja yksi kutonen. Kaksi vuosiviikkotuntia on luokka-asteilla kolme ja kuusi. Tyttöjä on neljä, poikia neljä. Tunnit ovat motivoivasti perjantaina klo 13-15, koska myös ortodoksiopettaja tulee silloin kouluumme…

Olen opettanut et:tä vasta muutaman vuoden. Oppiaineen oppikirjoja en tunne, koska kaikki kouluni materiaalit ovat ikivanhoja ja huonokuntoisia, eikä niihin tee mieli tarttua. Keväällä ostin kirjat Miina, Ville ja vintiöt sekä Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus (Opetushallituksen kustantamaa materiaalia).

Syyslukukaudella tulen tarvitsemaan seuraavia kirjoja:

  • Kaari Utrio: Laps Suomen
  • Äiti, mitä minä tekisin, ikivanha askarteluopas
  • Joku vanha suomalainen satukirja, vaikkapa Topeliusta
  • Maailman lapset, Unicef
  • Nuorten lakikirja, Talentum


Koulussani on runsaasti pelejä, niitä tarvitsen varmasti myös.

Jos kaunis kesä jatkuu, pidän kaksi ensimmäistä kertaa tunnit ulkona. Teemme asioita, jotka liittyvät Sisältöalueeseen Ihminen ja maailma sekä Ihmissuhteet.

Viikko 33 Menemme koulun lähimetsään mukana kynät. Jokainen oppilas saa pahvikiekon, ”cd:n”. Hajaannumme hieman ja kymmenisen minuuttia jokaisen pitää kuunnella luontoa ja kirjoittaa äänet cd:lle. Kokoonnumme yhteen ja esitämme cd:t toisillemme.
Sen jälkeen otamme jokaisesta kuvan jossain lapsen itse valitsemassa mieleisessä luontopaikassa. Jälkimmäisellä tunnilla, jossa on siis mukana vain kaksi kolmasluokkalaista ja yksi kutonen, tulostamme kuvat ja sommittelemme et-luokkaan ”facebookin”.

Viikko 34 Jaan lapset pareittain. Jokainen pari saa metrin mittaisen langan. He asettavat sen metsään valitsemaansa kohtaan ja keksivät lankaa seuraavan tarinan. Esim. Olipa kerran pieni metsähiiri, joka pujahti esiin kolostaan… Parit esittävät tarinat toisilleen. Jälkimmäisellä tunnilla pelaamme metsägolfia.

Viikko 35 Tarkastelemme facebookia. Jokainen tekee kuvansa yhteyteen pienen kirjallisen koosteen itsestään. Jos ekaluokkalaiset eivät osaa kirjoittaa, minun täytyy toimia kirjurina! Jaan et-vihot. Valitsemme kanteen kivat kuvat ja kiinnitämme ne. Teemme vihkoon minä-sivun, jota täytyy täydentää kotona. Siinä kysytään vanhempien ja isovanhempien syntymäpaikkoja ja ammatteja.
Toisella tunnilla opettelemme sukuun liittyviä käsitteitä (täti, eno jne.) ja pelaamme Hullunkurisia perheitä. Näin aloittelen opsin kohtia ”Kuka olen, mitä osaan” sekä ”Suomalainen kulttuuri”.

Viikko 36 Teemme retken Amurin työläismuseoon.

Viikko 37 Käsittelemme sukumonisteita. Etsimme syntymäpaikkoja kartasta. Nimet ja ammatit herättävät varmaan keskustelua. On myös mielenkiintoista kuulla, onko joku ominaisuus ollut vahvasti perinnöllinen. Ainakin isompien kanssa teemme muistiinpanot museoretkestä ja samaa työstän jälkimmäisellä tunnilla.


Päivänavauksista


Koulussani joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina on seurakunnan päivänavaus juhlasalissa ja minä pidän silloin päivänavauksen et:läisille. Syyskuussa aion käsitellä yrittäjyyttä, lokakuussa Aleksis Kiveä, marraskuussa ruotsalaisuuden päivää ja joulukuussa lapsen oikeuksia.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Tuukka Tomperin haastattelu

Haastattelu on julkaistu alunperin et-opetus.fi-sivustolla vuonna 2009, josta se on siirretty tähän blogiin elokuussa 2010.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Mikä on elämänkatsomustiedon merkitys suomalaisessa koulujärjestelmässä? Millaista on ET-opettajan arki, ja millaisia ovat elämänkatsomustiedon opiskelijat? Muun muassa näistä asioista et-opetus.fi keskusteli Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella toimivan tutkijan ja elämänkatsomustiedon moniottelijan Tuukka Tomperin kanssa.

Tomperilla on yli kymmenen vuoden kokemus elämänkatsomustiedon (ET) ja filosofian opettajana toimimisesta ja ET:n oppikirjojen ja opetussuunnitelman parissa työskentelystä. Tomperin oma kiinnostus elämänkatsomustietoon kumpusi ensin filosofian opinnoista ja myöhemmin konkreettisesta opetustyöstä Tampereen aikuislukiossa. - Aikuislukiossa valinnanvapaus uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun välillä toi oppitunneille motivoituneita ihmisiä. Erityisesti nuorilla kiinnostus ET:n käsittelemiin aiheisiin kulkee myös usein käsi kädessä yhteiskunnallisen aktiivisuuden heräämisen kanssa, Tomperi kertoo. Elämänkatsomustiedon aihepiireihin kuuluvat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien mukaan mm. ihmissuhteiden, hyvän elämän, yhteiskunnan ja moraalisten kysymysten käsitteleminen.

Elämänkatsomustiedon oppilaslähtöisyyden ja teemojen vuoksi aine keskustelee enemmän oppilaan kanssa ja tukee näin myös oppijoiden yhteiskunnallisten osallistumismuotojen kehittymistä eteenpäin. Tomperin mukaan elämänkatsomustiedon eräs tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan ymmärtäminen itsenäisesti ajattelevana ja toimivana subjektina. Opetuksessa huomioidaan yksittäisten oppilaiden pedagogiset tarpeet, eikä pyritä sovittamaan kaikkia samaan, ennalta määriteltyyn muottiin. - Elämänkatsomustieto on pedagogisena oppiaineena aina palvelemassa oppilaan tarpeita, toisin kuin uskontokuntiin kuuluville tarjottava opetus, joka tuntuu edelleen lähtevän enemmän uskonnon perinteen ja sen tarpeiden palvelemisesta, Tomperi toteaa. Oppilaan huomioiminen katsomuksellisesti neutraalissa oppimistilanteessa onkin Tomperin mukaan eräs elämänkatsomustiedon merkityksellisimmistä ulottuvuuksista.

Elämänkatsomustietoa opettavat kouluissa sekä luokanopettajat että aineenopettajat. Aineenopettajilla on usein enemmän liikkumatilaa toteuttaa omia näkemyksiään ET:n aihesisältöjen toteuttamisessa, vaikka aine itsessään onkin usein eräänlaisena heittopussina opettajien välillä. Monissa kouluissa katsomuksenvapautta ja uskonnottomuutta pidetään Tomperin mukaan myös edelleen ‘mörkönä’, mikä saattaa heijastua myös välinpitämättömänä suhtautumisena uskonnottomien tarpeisiin ja laissa määriteltyihin oikeuksiin. Usein elämänkatsomustiedon opettaja voikin joutua pitämään uskonnottomien puolia jäädä pois esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumista tai tunnustuksellista aamunavauksista. Vaikeimmissa tapauksissa tilanteet voivat kärjistyä ristiriidoiksi kristillistä perinnettä itsestäänselvänä pitävien opettajien ja ‘omistaan’ huolehtivien ET-opettajien välillä. - Asiat kuitenkin edistyvät lopulta vain ihmisten kautta. Niinpä sanon aina, että kunhan joka koulussa olisi edes yksi elämänkatsomustietoon perehtynyt opettaja, joka on kiinnostunut aineen opettamisesta ja osaa ottaa tässäkin asiassa huomioon oppilaiden erilaisuuden ja moniarvoisuuden, paljon olisi jo saavutettu, Tomperi alleviivaa.

Tomperi ei kannata uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä yhteisen uskontotiedon nimikkeen alle. Sekä kansainväliset esimerkit että Suomessa kuullut keskustelunavaukset antavat olettaa, että uskontotietona opetetut sisällöt ovat usein evankelisluterilaisen näkemyksen mukaisia - tai niitä mahdollisimman vähän haastavia. - Edellinen opetussuunnitelman uudistustyö tehtiin virkamiestyönä suljettujen ovien takana. Pian aloitettava uudistus täytyy nostaa laajaan julkiseen keskusteluun, eikä sitä voida jättää pelkkien institutionaalisten lausuntokierrosten varaan, Tomperi painottaa. Uudistuksessa tullaan ottamaan syvemmällä tasolla kantaa myös uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen, ja julkisella, avoimella keskustelulla on mahdollista välttää virkamiestahojen ja kirkon harvainvallan käyttö uudistuksen periaatteellisissa kysymyksissä.

Elämänkatsomustietoa opiskelevien vanhemmat ja joskus opettajatkin kohtaavat saatavilla olevan informaation niukkuuden yllättävän usein. Eräs tapa koota ja keskittää saatavilla olevaa materiaalia ja opetusresursseja on Internet ja erityisesti web. Tuukka Tomperi näkee et-opetus.fi:n kaltaisten sivustojen merkityksen vanhempien ja opettajien solmukohtana saatavilla olevaan informaatioon. Webin, ja erityisesti sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin ottaa Tomperin mukaan käyttöön myös luokkahuoneissa. Elämänkatsomustiedon oppisisältöjen yhdistäminen esimerkiksi mediakasvatuksen aihekokonaisuuksiin saa Tomperilta myös kannatusta.

Lopuksi Tomperi peräänkuuluttaa arkitodellisuuteen suhteutettuja tilastoja ja median valppautta suomalaisen katsomusopetuksen tilan uutisoinnissa. Vaikka mediassa ja keskusteluissa viitataan aina kulloiseenkin uusimpaan tilastoon luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrästä Suomessa (tällä hetkellä yli 81%), ei tämä tilasto vielä riitä argumentiksi katsomusopetuksesta puhuttaessa. Olennaista on yksittäisten koulujen ja oppilasryhmien tilanne. Joissakin tilanteissa luterilaisten opetettavien osuus on lähes 100% oppilaista, toisissa vain hieman yli 50%. Mediassa pidetäänkin yllä eräänlaista kansallista yhtenäismyyttiä, jonka avulla voidaan poliittisessa päätöksenteossa perustella katsomusopetuksen opetussuunnitelman kehittämistä. - Lopulta kyse on siitä, että kaikille oppilaille on tarjottava mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen. Paras keino tähän on se, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus avataan toisilleen vaihtoehtoisiksi valinnoiksi oppilaan katsomustaustasta riippumatta, kiteyttää Tomperi.