tag:blogger.com,1999:blog-84679688429964864152024-03-14T04:57:22.605+02:00ElämänkatsomustietoElämänkatsomustiedon opetukseen liittyviä kirjoituksia. Blogit tehdään yhteistyössä http://et-opetus.fi -sivuston ylläpitäjien kanssa.
Julkaisemme myös mielellämme lukijoiden ET-aiheisia kirjoituksia. Esimerkiksi opettajien, oppilaiden ja vanhempien jutut ovat tervetulleita! Mikäli haluat julkaista oman elämänkatsomustietoon liittyvän kirjoituksesi, ota yhteyttä ylläpitoon http://www.et-opetus.fi:n palautelomakkeen kautta.http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.comBlogger41125tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-14885590817296418702018-09-13T12:32:00.000+03:002018-09-13T13:11:10.005+03:00Tabletkoulun lukion elämänkatsomustiedon kirjasarja on valmistunutTabletkoulun lukion elämänkatsomustiedon kirjasarja on valmistunut! Oppikirjailijat ja kustantaja ylpeänä esittelevät Suomen elämänkatsomustiedon opettamisen historian ensimmäiset syventävien kurssien kirjat. Toivomme tämän tukevan aiempaa paremmin oppiaineiden välistä yhdenvertaisuutta ja lisäävän opiskelijoiden innostusta opiskella koko elämänkatsomustiedon kokonaisuus ajankohtaisia, monipuolisia, elämänmakuisia ja kiinnostavia oppikirjoja käyttäen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-wsVmxwAkg-E/W5ouNNgLaOI/AAAAAAAAH5E/KkWQLtz53YEi6KwfKVO7tCG4joEsvMTagCLcBGAs/s1600/winter-3260935_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="780" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-wsVmxwAkg-E/W5ouNNgLaOI/AAAAAAAAH5E/KkWQLtz53YEi6KwfKVO7tCG4joEsvMTagCLcBGAs/s320/winter-3260935_1280.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ET5-kirjan kansikuva.</td></tr>
</tbody></table>
<b>ET4-kurssilla Kulttuurit katsomuksen muovaajina</b> sukelletaan kulttuurin maailmaan. Esillä ovat niin korkeakulttuurin kuin monet modernit kulttuurin muodot kuten digitaalinen kulttuuri ja urheilu. Nuori pohtii omaa kulttuuri-identiteettiään ja saa lisää aineksia oman maailmankuvansa rakentamiseen. Kurssilla käsitellään tuoreella tavalla moninaista suomalaisuutta, perehdytään maailmanperinnön arvoon sekä yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksiin. Monipuoliset ymmärrykseen tähtäävät ja taitopainotteiset harjoitukset ryhdistävät opiskelua ja helpottavat tavoitteellista työskentelyä myös kirjoituksiin valmistautuvien nuorten osalta.<br />
<br />
<b>ET5-kurssilla Katsomusten maailma</b> perehdytään sekä maailmanuskontojen että maallisten katsomusten tapoihin selittää maailmaa. Kurssilla syvennetään tietoja niin uskonnollisista kuin tieteellisistäkin näkemyksistä uskontojen synnystä ja historioista. Kurssilla tutustutaan lisäksi uskonnottomiin maailmankatsomuksiin sekä analysoidaan humanismin vaikutusta eurooppalaisessa ajattelussa. Kurssin tavoitteena on, että opiskelija oppii tuntemaan ja arvioimaan erilaisten maailmankatsomusten selitystapoja sekä myyttisen ajattelun luonnetta.<br />
<br />
<b>ET6-kurssilla Teknologia, maailmankatsomukset ja ihmiskunnan tulevaisuus</b> tutkitaan ihmisyyttä menneen ja tulevan valossa. Ajan hermoilla oleva, monitieteinen lähestymistapa auttaa ymmärtämään suuria katsomuksellisia murroksia, teknologisen kehityksen merkitystä ja yhteiskunnan sekä kulttuurien rakentumista. Tulevaisuusteema transhumanismista tekoälyyn sisältää näkökulmia niin oman kuin koko planeetan tulevaisuuteen varautumisesta ja sen aktiivisesta rakentamisesta. Kurssi syventää ja kokoaa aiempien ET-kurssien teemoja ja valmistaa ylioppilaskirjoituksiin sekä tukee oman maailmankatsomuksen kehittymistä ja kypsymistä.<br />
<br />
Kurssit on suunniteltu siten, että ne sopivat niin luokkaopetukseen kuin itsenäiseen opiskeluunkin. Lähde mukaan kuusi kurssia kattavalle perspektiiviä avaavalle, mukaansatempaavalle syväsukellukselle maailmankatsomusten kiehtoviin sfääreihin!<br />
<br />
Tabletkoulun elämänkatsomustiedon tiimin puolesta, Heidi Meltovuohttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-27885742615926463232017-01-04T12:20:00.002+02:002017-01-04T14:13:07.384+02:00Tabletkoulun ET3-kurssi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-CdSJvieG_98/WGzLNe5PG_I/AAAAAAAAGds/Qf8GxcWU8k4yn9oat18S-61eGQ4XDqAoQCLcB/s1600/kansihattu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="141" src="https://4.bp.blogspot.com/-CdSJvieG_98/WGzLNe5PG_I/AAAAAAAAGds/Qf8GxcWU8k4yn9oat18S-61eGQ4XDqAoQCLcB/s200/kansihattu.jpg" width="200" /></a></div>
Tabletkoulun lukion elämänkatsomustiedon kolmas kurssi Yksilö ja yhteisö (LOPS2016) on<br />
uuden opetussuunnitelman syventävä kurssi. Interaktiivinen ja inspiroiva kokonaisuus lähestyy yhteiskuntaa käsitteleviä teemoja ajankohtaisista ja ajattelevien nuorten näkökulmista. Kurssi haastaa opiskelijaa ajattelemaan kysymyksiä tarkasti ja laajasti. Innostavien kappaleiden, tehtävien ja linkkien kautta opiskelija saa tietoa ja taitoa hahmottaa maailmaa ja nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen vaikuttamista.<br />
<br />
Demokratia, avoin yhteiskunta ja yhdenvertaisuuden ihanne kulkevat kurssin kantavina linjoina. Vakavien aiheiden kuten holokaustin ja vihapuheen lisäksi kirjan sisällöt liittyvät arkisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja yksilön kykyyn toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Kurssi on polku, jota kulkiessa opiskelija oppii tietoja, taitoja ja maailmankansalaisen asenteita – unohtamatta aktivointia nuoren yhteiskunnalliseen toimintaan. Kurssi on suunniteltu siten, että se sopii niin luokkaopetukseen kuin itsenäiseen opiskeluunkin.<br />
<br />
Kurssi toimii Tabletkoulun tuttuun tyyliin hybridikirjana: sekä opiskelijalla että opettajalla on yhdellä kirjautumisella käytössä oppikirja, muistio, tehtävät, linkit ja koetoiminto. Opettajalla on tämän lisäksi kurssipohjaan integroituna opettajan opas, mahdollisuus lisätä omaa materiaalia ja koetehtäväpankki. Kirjan ovat tehneet Tabletkoulun elämänkatsomustiedon ja filosofian kirjoista tutut oppikirjailijat Marja Oilinki, Jani Tiirikainen ja Heidi Meltovuo.<br />
<br />
Linkki kirjaan: <a href="https://www.tabletkoulu.fi/catalog/high#subject-24">https://www.tabletkoulu.fi/catalog/high#subject-24</a> http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-36857468965579875002016-05-03T11:03:00.000+03:002016-05-08T21:11:11.030+03:00Tabletkoulun ET1- ja ET2-kurssit<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZUVwu65Pq_Q/VyhU2FysAlI/AAAAAAAAEHM/7cFJeq9AWbgxVxZ6CFHkMp4W8K0FtLajQCLcB/s1600/et1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="141" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZUVwu65Pq_Q/VyhU2FysAlI/AAAAAAAAEHM/7cFJeq9AWbgxVxZ6CFHkMp4W8K0FtLajQCLcB/s200/et1.jpg" width="200" /></a>Tabletkoulun lukion uuden opetussuunnitelman mukainen <a href="https://www.tabletkoulu.fi/catalog/high#subject-24">ET1-kurssi Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu</a> (julkaistu 3/2016) on kirjoitettu nuorille ihmisille, joilla on avoin mieli. Haluamme nuorten kokevan elämänkatsomustiedon tärkeäksi. Tämän lisäksi toivomme opiskelijoiden oppivan uutta elämää varten sekä saavan eväitä ajattelulle ja elämänviisaudelle.<br />
<br />
Kurssi sisältää modernin ja kiinnostavan sisällön lisäksi monipuolisia harjoituksia ja linkkejä. Opettajalle kurssipohjasta löytyy myös opettajan opas, opiskelijoiden arviointi- ja koetyökalu sekä koetehtäväpankki. Opiskelija saa kurssilta aineksia maailmankuvansa rakentamiseen ja kriittisen ajattelun taitoihin. Kirjan sisältöihin kuuluu muun muassa oman elämänkatsomuksen rakentuminen, erilaisiin elämänkatsomuksiin tutustuminen, eri oppiaineiden vaikutus opiskelijan maailmankuvan rakentumiseen, tieteellinen maailmankuva, kriittinen ajattelu ja ajankohtaiset medialukutaidon teemat. Tiedollisesta sisällöstä ja sen tasosta ei ole tingitty, mutta tieto on valikoitu mielekkäästi ja opiskelijalähtöisesti. Sarja antaa hyvät perusvalmiudet ja riittävästi harjoituksia myös elämänkatsomustiedon kirjoittajille. Kirja soveltuu sekä itsenäisille suorittajille että keskustelukeskeiseen ja toiminnalliseen oppituntityöskentelyyn.<br />
<br />
Mielenkiintoiset ja pedagogiset laadukkaat harjoitukset vaihtelevat perustehtävistä kuten käsitteiden harjoitustehtävistä syventäviin tiedonhakutehtäviin, argumentointiharjoituksiin ja innostaviin esseekysymyksiin. Valmiit Quizlet-harjoitukset ja monivalintatestit sekä helpottavat opettajan työtä että innostavat pelillisyydellään opiskelijoita omatoimiseen harjoitteluun. Autenttiset esimerkit tutustuttavat opiskelijat erilaisiin ihmiskuviin ja konkretisoivat opiskelijalle hyvän elämän ulottuvuuksia. Kurssialusta toimii niin tietokoneella, läppärillä, tabletilla kuin älypuhelimella.<br />
<br />
Tabletkoulun lukion uuden opetussuunnitelman <a href="https://www.tabletkoulu.fi/catalog/high#subject-24">ET2-kurssi Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä</a> (julkaistu 1/2016) jatkaa hyväksi havaitulla ja kiinnostavalla tavalla ET1-kurssin linjaa. Kurssin kantavana teemana on hyvän elämän rakentaminen.<br />
<br />
Kurssi sisältää aineksia ja malleja, joiden avulla opiskelija itse rakentaa identiteettiään, elämänkatsomustaan ja omaa käsitystään hyvästä elämästä yhdessä toisten kanssa. Samalla harjoitellaan yhä tarpeellisempia dialogisen keskustelun, ajattelun ja argumentoinnin taitoja.<br />
<br />
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sFVsBsuZbI8/VyhU3yJyUGI/AAAAAAAAEHQ/O3DPVFJWr78fUDNdrkxrr4xPOAHBvq_cwCLcB/s1600/et2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-sFVsBsuZbI8/VyhU3yJyUGI/AAAAAAAAEHQ/O3DPVFJWr78fUDNdrkxrr4xPOAHBvq_cwCLcB/s200/et2.jpg" width="177" /></a>Monipuoliset harjoitukset ja kiinnostavat tekstit osoittavat, että elämänkatsomustieto on elävä ja tarpeellinen oppiaine. Elämyksellisissä kappaleissa sukelletaan ajankohtaisten teemojen, kuvien, uutisten, videoiden, linkkien ja monipuolisten tehtävien avulla pohtimaan kurssin sisältöjä kuten hyvää elämää, eettistä kehitystä sekä elämänhallintaa. Kurssi antaa eväitä opiskelijalle eri näkökulmien tarkasteluun. Kappaleissa pohditaan ajanmukaisesti muun muassa digiajan haasteita identiteetille sekä puretaan ennakkoluuloja, stereotypioita ja heimo-ajattelua. Kurssi on suunniteltu niin, että se käy yhtä hyvin sekä luokkahuoneopetukseen ryhmän kanssa että itsenäisen kurssin suoritukseen. Tätä materiaalia tekisi mieli tarjota ihan kaikille!<br />
<br />
Oppikirjojen tekijät Antti Kajas, Heidi Meltovuo, Marja Oilinki ja Jani Tiirikainen ovat lukion elämänkatsomustiedon aineenopettajia, joille opiskelijan aktivoiminen ja opetuksen kehittäminen ovat sydämen asioita ja jotka ovat tehneet Tabletkoululle myös muun muassa lukion filosofian oppikirjoja.http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-90608400671263760582015-10-19T21:03:00.001+03:002015-10-21T10:40:19.170+03:00Tabletkoulun ET1-kurssi Oikein hyvä elämäTabletkoulun ET1-kurssi<a href="https://www.tabletkoulu.fi/oppimateriaalit"> Oikein hyvä elämä</a> (julkaistu 7/2015) antaa aineksia ja malleja, joiden avulla opiskelija rakentaa identiteettiään, elämänkatsomustaan ja omaa käsitystään hyvästä elämästä yhdessä toisten kanssa. Lukion opetussuunnitelman mukaan rakennettu opiskelijaa aktivoiva kurssi on monipuolinen, laadukas ja helppokäyttöinen. Sähköisen kirjan ja harjoitusten avulla opiskelija käy dialogia eri maailmankatsomusten kanssa laajentaen näin maailmankuvaansa. Opettajalle maksuton kurssipohja sisältää kirjan, harjoitukset, opettajan oppaan, koekysymyspankin sekä opiskelijan arviointityökalun yhdellä, kätevällä alustalla. Alusta toimii niin tietokoneella, läppärillä, tabletilla kuin älypuhelimella. Kurssi on suunniteltu niin, että se käy yhtä hyvin sekä luokkahuoneeseen ryhmän kanssa että itsenäisen kurssin suoritukseen.<br />
<br />
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-kVhVfAIGUgg/VidAKFZZCOI/AAAAAAAAC9M/O43UAxURQ0w/s1600/peaceworld.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="143" src="http://2.bp.blogspot.com/-kVhVfAIGUgg/VidAKFZZCOI/AAAAAAAAC9M/O43UAxURQ0w/s200/peaceworld.jpg" width="200" /></a>
Elämyksellisissä kappaleissa sukelletaan ajanhermolla olevien tekstien, kuvien, uutisten, videoiden, linkkien ja monipuolisten tehtävien avulla tutkimaan kurssin sisältöjä kuten hyvää elämää, identiteettiä, olemassaolon peruskysymyksiä, eettistä kehitystä, hyveitä ja paheita sekä elämänhallintaa. Kurssi antaa eväitä opiskelijalle eri näkökulmien tarkasteluun. Kappaleissa pohditaan ajanmukaisesti muun muassa digiajan haasteita identiteetille, tutustutaan eri maailmankatsomuksiin sekä puretaan ennakkoluuloja, stereotypioita ja heimo-ajattelua.<br />
<br />
Mielenkiintoiset ja pedagogiset laadukkaat harjoitukset vaihtelevat perustehtävistä kuten käsitteiden harjoitustehtävistä syventäviin tiedonhakutehtäviin ja innostaviin esseekysymyksiin mallivastauksineen.Valmiit Quizlet-harjoitukset ja monivalintatestit sekä helpottavat opettajan työtä että innostavat opiskelijoita omatoimiseen harjoitteluun. Autenttiset esimerkit tutustuttavat opiskelijat erilaisiin ihmiskuviin ja konkretisoivat opiskelijalle hyvän elämän ulottuvuuksia. Opiskelija voi kirjoittaa kirjan muistiotoiminnolla omat muistiinpanot kurssista sekä alleviivata kappaleita. Tämän lisäksi opiskelija voi seurata omaa etenemistään kurssilla tehtyjen tehtävien ja niistä saatujen pisteiden kautta koko kurssin ajan.<br />
<br />
Tabletkoulun kurssi helpottaa opettajan työtä, koska koko kurssin voi hallinnoida yhdellä alustalla. Opettaja voi valita kattavasta harjoitusvalikoimasta kappaleittain kurssille parhaiten sopivat harjoitukset, jotka opiskelijat näkevät tehtäväksi merkittyinä harjoituksina omissa kirjoissaan. Opettaja näkee opiskelijoiden vastaukset ja voi näin ollen seurata opiskelijoiden kehitystä koko kurssin ajan ja antaa halutessaan reaaliaikaista palautetta ja tukea. Osa tehtävistä kuten yhdistelytehtävät ja monivalinnat ovat automaattisesti tarkastuvia, mikä säästää opettajan aikaa. Välillä voidaan tietenkin myös sulkea koneet ja hyödyntää esimerkiksi opettajan oppaasta löytyviä toiminnallisia harjoituksia elämyksellisessä opetuksessa.<br />
<br />
Kurssialustan keskustelutoiminnolla koko luokka voi pohtia yhdessä valittua teemaa tai vastata harjoitukseen. Opettaja voi myös itse lisätä kappaleisiin haluamaansa sisältöä sekä omia harjoituksia, joten kurssipohjaa on helppo muokata oman ryhmän tarpeisiin sopivaksi. Koetehtäväpankista löytyy valmiita koekysymyksiä. Tabletkoulun koetoiminnolla sähköisen kokeen pitäminen sujuu kätevästi. Arviointityökalu näyttää opiskelijan kehityksen että menestyksen kurssilla opettajan asettamien kriteerien mukaisesti, mikä helpottaa ja monipuolistaa arviointia tukien jatkuvan arvioinnin toteuttamista.<br />
<br />
Tabletkoulun Oikein hyvä elämä-kurssin taitotavoitteina ovat muun muassa vastuullisuuden taidot, tämän vuosituhannen dialogitaidot, avarakatseisuus, sekä kokonaisuuksien hahmottaminen pirstaleisessa maailmassa. Oppikirjan tekijät Antti Kajas, Heidi Meltovuo, Marja Oilinki ja Jani Tiirikainen ovat lukion elämänkatsomustiedon aineenopettajia, joille opiskelijan aktivoiminen ja opetuksen kehittäminen ovat sydämen asioita ja jotka ovat tehneet Tabletkoululle myös lukion filosofian oppikirjoja.
<br />
<br />
Et1-kirja päivitetään LOPS2016 mukaiseksi kevään 2016 aikana ja samalla Tabletkoulun Et-sarja saa jatkoa uuden LOPSin mukaisella ET2-kirjalla.<br />
<br />
Tabletkoulun ET-tiimi toivottaa elämyksellisiä hetkiä <a href="https://www.tabletkoulu.fi/oppimateriaalit">Oikein hyvä elämä</a>-kirjan parissa!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-16651485186590995832014-01-24T17:01:00.001+02:002014-01-27T10:08:40.191+02:00Elämänkatsomustieto ja katsomusaineiden opetus<h4>
<b>Elämänkatsomustieto</b> <b>oppiaineena</b></h4>
<i>Artikkeli perustuu osittain Helsingin humanistiyhdistyksessä
16.5.2013 pidettyyn esitelmään ja on julkaistu <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.net:8080/confluence/display/hum/Humanisti-lehti">Humanisti-lehden numerossa 3--4/2013</a>.</i><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-xW6gvG5tfRs/UuJ72wVK9hI/AAAAAAAAAMk/NljguO_hXIs/s1600/Salmenkivi_Eero.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-xW6gvG5tfRs/UuJ72wVK9hI/AAAAAAAAAMk/NljguO_hXIs/s1600/Salmenkivi_Eero.jpg" height="200" width="133" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eero Salmenkivi (kuva: Helsingin yliopisto)</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Elämänkatsomustieto (ET) on vuonna 1985 syntynyt perusopetuksen ja
lukion oppiaine, jota <br />
<div style="text-align: right;">
</div>
opetetaan uskonnottomille. Eri uskontokuntiin
kuuluville sen sijaan opetetaan joko enemmistön uskontoa, joka on
käytännössä evankelisluterilaista, tai heidän omaa uskontoaan.
Suomalainen erikoisuus on, että uskonto ja uskonnottomuus määritellään
hallinnollisesti rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyytenä ja
vastaavasti jäsenyyden puutteena. Ainevalinta on sidottu jäsenyyteen
siten, että evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluva
oppilas ei voi valita elämänkatsomustietoa.<br />
<br />
Lähtökohdiltaan ET on uskonnoton oppiaine. Opetussuunnitelman
perusteiden mukaan ”katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä
koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja
kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina” (<i>Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004</i>,
216), joten mitään yliluonnollisia voimia ei oppiaineessa oleteta
todellisiksi. Näinhän ei toki tehdä muissakaan koulun oppiaineissa kuin
uskonnossa. Esimerkiksi kemiassa tai historiassa selitys, että asia
tapahtui, koska jumala ihmeellisesti puuttui tapahtumien kulkuun, ei ole
hyväksyttävä vastaus. Siten ET ei näiltä osin eroa useimmista koulun
oppiaineista.<br />
<br />
Elämänkatsomustieto on oppiaineena vaihtoehto uskonnolle, mutta se ei
ole uskontoaine. ET:ssä opetetaan monitieteisistä lähtökohdista
katsomuksellista yleissivistystä ja yleistä eettistä toimintaa, kuten
toisen huomioon ottamista ja eettisen ajattelun taitoja. Jotta oppiaine
ei muodostuisi oppilaiden aivopesuksi jonkinlaiseen tulkintaan
nyky-Suomen arvomaailmasta, Suomen virallisesti hyväksymät
kansainväliset eettiset periaatteet ovat oppiaineessa erityisen
keskeisessä roolissa. Näistä ensisijaisena voi pitää
ihmisoikeusetiikkaa. Muita lähtökohtia ovat kestävä kehitys, demokratia,
rauha ja suvaitsevaisuus sekä UNESCOn maailmanperintöohjelma
(Salmenkivi 2004).<br />
<br />
Koska ET:ssä opetetaan juuri niitä asioita, joihin Suomi on
kansainvälisesti sitoutunut ja joita maassa on pidetty
kasvatuksellisesti arvokkaimpina, ET:n opetus on hyvin lähellä
opetussuunnitelman arvoperustan opettamista. Siten oppiainetta voi
vähäisestä oppilasmäärästään huolimatta pitää maamme yleissivistävän
koulutuksen kasvatuksellisesti keskeisimpänä oppiaineena. (Ks. esim.
Tomperi 2003.)<br />
<h4>
<a href="https://www.blogger.com/null" name="EeroSalmenkiviElämänkatsomustietojakatsomusaineidenopetus-Katsomusaineenkäsite"></a><b>Katsomusaineen käsite</b></h4>
Elämänkatsomustietoa ja uskontoa on melko usein kutsuttu
yhteisnimityksellä katsomusaine. Aineryhmänimityksenä käsite syntyi
lukion tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä 1990-luvun
alkupuolella (Kallioniemi 2003). Aineryhmään kuului alun perin uskonnon
ja elämänkatsomustiedon lisäksi filosofia (<i>Lukion opetussuunnitelman perusteet</i> 1994, 4--5). Aineryhmänimitys oli hallinnollinen eikä esimerkiksi <i>Lukion opetussuunnitelman perusteissa 1994</i> sille annettu mitään yleisluonnehdintaa (ks. s. 87 ja vrt. esim. s. 77).<br />
<br />
Alkuvuodesta 2001 Suomen Filosofinen Yhdistys otti kantaa, että
filosofia ei ole katsomusaine. Tämän jälkeen tutkimuksessa hyvin
yksimielisesti arvosteltiin katsomusaineen käsitettä eri näkökulmista
(esim. Kallioniemi 2001; Salmenkivi 2003; Tomperi 2003). Valtioneuvosto
myös luopui katsomusaineiden aineryhmänimityksestä lukion
tuntijakopäätöksessään loppuvuodesta 2002 eikä käsitettä esiinny <i>Lukion opetussuunnitelman perusteissa 2003</i>.<br />
<br />
Filosofian osalta Suomen Filosofisen Yhdistyksen toive on toteutunut,
kun katsomusaineen käsitteestä on yleissivistävän koulutuksen
perusasiakirjoissa luovuttu. Arkisessa ja jopa vähemmän virallisessa
hallinnollisessa käytössä – kuten Helsingin yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen katsomusaineiden mukaan nimetyssä
aineryhmässä – nimitys toki elää. Näissä tapauksissa katsomusaineen
käsitteeseen myös usein viitataan niin, että filosofia kuuluu niihin.<br />
<br />
Yksi syy siihen, miksi termi on elänyt niin sitkeästi on, että
rinnakkaisaineilla ET ja uskonto on sittenkin jotain yhteistä, joka
tarvitsee nimityksen. Niitä yhdistää muista aineista poikkeava
lähtökohta. Vaikka monissa aineissa pyritään tukemaan oppilaan kasvua,
identiteettiä, maailmankatsomusta ja eettistä arvostelukykyä, tämä
tapahtuu oppiaineesta lähtien. Elämänkatsomustiedossa ja uskonnossa
lähtökohtana sen sijaan on oppilaan tai hänen kotinsa oma näkökulma.
ET:ssä oppilas itse, hänen kasvunsa ja identiteettinsä, uskonnossa taas
uskonto, johon oppilas kuuluu. Oppilaan kuuluminen tai oleminen
kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön on lähtökohta, joka ei suoranaisesti
riipu akateemisista traditioista tai koulusta. Tämä lähtökohta on
tunnusomaista vain ET:lle ja uskonnolle. Erona on siis se, että muissa
aineissa koulu esittelee lapselle uuden jäsennystavan, diskurssin, joka
yleensä perustuu johonkin tieteen- tai taiteenalaan. Katsomusaineissa
koulu sen sijaan tarjoaa apuaan elämänalueella, joka oppilaalla jo
entuudestaan on. Siten katsomusaineissa, useimmissa tapauksissa muista
oppiaineista poiketen, on yleensä monia keskenään ristiriitaisia
”totuuksia”. Tämän vuoksi tarvitaan käsite, joka kuvaa juuri näitä
aineita. Huomattakoon, että siirtyminen kaikille oppilaille yhteiseen
aineeseen, esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan, merkitsee luopumista
katsomusaineesta tässä mielessä.<br />
<br />
Erityisesti uskonnottomien piirissä katsomusaine on ollut suosittu
termi, koska muussa tapauksessa helposti puhutaan vain uskontoaineista,
kuten esimerkiksi uskontotiedossa (ks. Helsingin eurooppalainen koulu, <i>Opetus</i>).
Tämä syrjii uskonnottomia maailmankatsomuksia. On tärkeä huomata, että
’katsomusaine’ tällä tavoin käytettynä on tekninen termi. Koska
lähteminen oppilaan omasta uskonnosta ei välttämättä ole lainkaan sama
asia kuin lähteminen oppilaan omasta identiteetistä ja elämismaailmasta,
ovat uskontojen ja elämänkatsomustiedon lähtökohdat oppiaineina hyvin
erilaiset, vaikka molempia voi kutsua katsomusaineiksi. (Salmenkivi
2007.)<br />
<br />
Elämänkatsomuksen käsite pohjautuu saksan- ja ruotsinkielisille
esikuville (Lebensanschauung, livsåskådning). Erilaisia
elämänkatsomukseen, elämänkysymyksiin ja elämänfilosofiaan viittaavia
termejä on myös käytetty Pohjoismaissa kuvaamaan yhteisellä nimellä
uskonnollisia ja uskonnottomia katsomuksia (Gunnarsson 2009, 37).
Erilaisten elämänfilosofia-, elämänkysymys- ja elämänkatsomusmallien
taustalla on hyvin erilaisia käsitteellisiä jäsennyksiä siitä, mitä
kaikkea niihin itse asiassa kuuluu (Gunnarsson 2008, 57--71).<br />
<br />
Suomalaisessa ET-opetuksessa – ja useimmiten myös
evankelisluterilaisen uskonnon opetuksessa ainakin lukiossa –
elämänkatsomuksen käsite on määritelty Ilkka Niiniluodon (1984)
esittämällä tavalla. Siinä maailmankatsomus on enemmän tai vähemmän
jäsentynyt kokonaisuus, johon kuuluu maailmankuva, tieto-oppi ja arvot.
Elämänkatsomus on puolestaan yksilöllinen maailmankatsomus (ks. esim.
Tomperi 2004).<br />
<br />
Katsomuksen käsite ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto
yhteisen alueen määrittelemiseen, vaan esimerkiksi identiteetti- ja
eettinen kasvatus voisi olla parempi (Kotkavirta 2003; Tomperi 2003;
2004). Vaikka katsomismetafora esiintyy myös osakäsitteessä
maailmankuva, metafora ei kuvaa kovin onnistuneesti merkityksellistä
maailmassa olemista ja toimimista, mistä ET:ssä on kysymys. Silti
katsomusaine on niin vakiintunut termi, ettei sen välttämiselle ehkä
sittenkään ole perusteita nimenomaan uskontoaineiden ja
elämänkatsomustiedon yhteisenä nimityksenä (Sakaranaho & Salmenkivi
2009). Itse asiassa nimitys ”Elämänkatsomukseen tähtäävä opetus” löytyy
jo <i>Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä</i> vuodelta 1952 (KM 1952: 3, 64) kuvaamassa enemmistön uskontoa ja sen rinnakkaisainetta<sup>1</sup>. <span class="error"></span>Tuolloin ei vielä ollut ET:tä vaan enemmistön uskonnosta vapautettujen
oppiaine oli uskonnonhistoria ja siveysoppi (Saxell 2013).<br />
<h4>
<a href="https://www.blogger.com/null" name="EeroSalmenkiviElämänkatsomustietojakatsomusaineidenopetus-ET:noppilasmäärät"></a><b>ET:n oppilasmäärät</b></h4>
ET:n oppilasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti ja melko tasaisesti. Ne
ovat kuitenkin edelleen kaukana kirkkoon kuulumattomien lasten ja
nuorten määrästä. Vuonna 2012 perusopetuksen 526 196 oppilaasta 20805
opiskeli ET:tä. Kasvu on näyttänyt hiljalleen kiihtyvän 2000-luvulla,
2010-luvulla kiihtymisen vauhti näyttää lisääntyneen. Kiinnostavaa on
se, että alakoulujen oppilasmäärän kasvu on ohittanut yläkoulujen
oppilasmäärän kasvun. Vuonna 2010 ET:n prosenttiosuus oli molemmissa
3,2, sitä ennen se oli ollut yläkouluissa suurempi kuin alakouluissa,
mutta vuonna 2012 se oli alakouluissa selvästi suurempi (tilastotietojen
lähde: www.et-opetus.fi). Tilanne näkyy oheisesta taulukosta:<br />
<h5>
<a href="https://www.blogger.com/null" name="EeroSalmenkiviElämänkatsomustietojakatsomusaineidenopetus-Taulukko1.ETnoppilasmäärienkehitysviimevuosina"></a>Taulukko 1. ETn oppilasmäärien kehitys viime vuosina</h5>
<div class="table-wrap">
<table class="confluenceTable"><tbody>
<tr>
<td class="confluenceTd">Vuosi 2012 </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 1-6 </td>
<td class="confluenceTd">14282 </td>
<td class="confluenceTd">348432 </td>
<td class="confluenceTd">4,1 % </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 7-9 </td>
<td class="confluenceTd">6523 </td>
<td class="confluenceTd">177764 </td>
<td class="confluenceTd">3,7 % </td>
</tr>
<tr>
<td class="confluenceTd">Vuosi 2010 </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 1-6 </td>
<td class="confluenceTd">11110 </td>
<td class="confluenceTd">345615 </td>
<td class="confluenceTd">3,2 % </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 7-10 </td>
<td class="confluenceTd">6033 </td>
<td class="confluenceTd">187662 </td>
<td class="confluenceTd">3,2 % </td>
</tr>
<tr>
<td class="confluenceTd">Vuosi 2008 </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 1-6 </td>
<td class="confluenceTd">9486 </td>
<td class="confluenceTd">351095 </td>
<td class="confluenceTd">2,7 % </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 7-10 </td>
<td class="confluenceTd">6057 </td>
<td class="confluenceTd">196838 </td>
<td class="confluenceTd">3,1 % </td>
</tr>
<tr>
<td class="confluenceTd">Vuosi 2006 </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 1-6 </td>
<td class="confluenceTd">8985 </td>
<td class="confluenceTd">364902 </td>
<td class="confluenceTd">2,5 % </td>
<td class="confluenceTd">Lk. 7-10 </td>
<td class="confluenceTd">5808 </td>
<td class="confluenceTd">201046 </td>
<td class="confluenceTd">2,9 % </td>
</tr>
</tbody></table>
</div>
<br class="atl-forced-newline" />
Alakoulun osuuden kasvu ja kasvun kiihtyminen viittaa siihen, että
ET:n oppilasmäärän kasvun kiihtymisen syy on, että kirkkoon
kuulumattomien lasten määrä lisääntyy melko nopeasti.<br />
<br />
ET:n oppilasmäärät ovat suurempia kaupungeissa kuin maaseudulla ja
suurempia Etelä-Suomen läänissä kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi
vuonna 2010 ETn oppilasmäärä oli Helsingissä 12,4 % ja
valtakunnallisesti 3,9 %. Aiemmin oppilasmäärää luonnehti sääntö, jonka
mukaan oppilasmäärän absoluuttinen kasvu merkitsi, että se kasvoi myös
suhteellisesti. Tämän ilmiön selityksenä oli ja on, että ET:n opetuksen
toteutumisen kannalta merkittävimmät tekijät liittyvät huonoihin
opetusjärjestelyihin. (Salmenkivi 2007.) Ongelmana on vanhaan kirkon ja
koulun yhteyteen liittyvä ja jo 2003 kumoutuneeseen lainsäädäntöön
liittyvä asenne, että evankelisluterilainen uskonnon opetus on normi,
josta poikkeaminen vaatii vanhempien aktiivisuutta. Vuoden 2003
lainsäädännön mukaan uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat pitäisi
automaattisesti ohjata ET-opetukseen käytännöllisesti katsoen kaikissa
kunnissa. Kuitenkin vasta, kun oppilasmäärä nousee tarpeeksi korkealle
tai vanhemmat ovat aktiivisia, opetuksenjärjestäjät alkavat noudattaa
lakia.<br />
<br />
ET on hyvin erilainen aine Helsingissä kuin suuressa osassa muuta
Suomea. Helsinkiä muistuttavia alueita ovat muu pääkaupunkiseutu, jotkin
suuret kaupungit kuten Tampere sekä alueet, joilla on perinteisesti
paljon uskonnottomia. Helsingin näkökulmasta ET on hyväksytty, normaali
ja katsomusaineiden kentässä suuri aine. ET on toki muuallakin toiseksi
suurin katsomusaine. Silloin, kun osallistuminen evankelisluterilaiseen
opetukseen on hyvin lähellä sataa prosenttia, siitä kuitenkin tulee
kuriositeetti, jonka toteutuminen nähdään katsomuksellisena ja
taloudellisena rasitteena.<br />
<h4>
<a href="https://www.blogger.com/null" name="EeroSalmenkiviElämänkatsomustietojakatsomusaineidenopetus-Keskustelukatsomusopetuksesta"></a><b>Keskustelu katsomusopetuksesta</b></h4>
Keskustelu koulun uskonnon opetuksesta on ollut usein esillä koko
oppivelvollisuuskoulun olemassaolon ajan eli siitä lähtien, kun
opetuksen perusratkaisut 1920-luvulla tehtiin. 1960-luvun lopulta
keskustelu on kiihtynyt noin kymmenen vuoden välein. Viimeisinä
etappeina ovat vuoden 2003 uskonnonvapauslain uudistukseen liittyvä
keskustelu sekä vuoden 2010 perusopetuksen tuntijakoehdotuksesta alkanut
keskustelu, joka jatkuu edelleen, vaikka itse tuntijako on vahvistettu
jo kesällä 2012.<br />
<br />
Keskustelun sitkeyttä ei ole vaikea ymmärtää. Koulu oli Suomessa alun
perin kirkon instituutio, joka siirtyi valtiolle 1800-luvun
puolivälissä. Koulun kasvatusihanteet kuitenkin määrittyivät
luterilaisesta kristinuskosta pitkälle viime vuosisadalle. Kirkko on
myös halunnut esiintyä koko kansan kirkkona ja siten tavoitellut koko
kansalle kuuluvaa ”enemmistön” uskonnon opetusta, vaikka tämä olisi
merkinnyt muutoksia itse opetukseen. Evankelisluterilaisen kirkon asema
on kuitenkin vääjäämättä muuttumassa, ja tämä heijastuu myös koulujen
uskonnon opetukseen. Suomalaisista yhä harvemmalle
evankelisluterilaisella kirkolla on ratkaiseva katsomuksellinen merkitys
ja tasaisen vauhdin taulukolla noin neljännesvuosisadan päästä siihen
kuuluu alle puolet suomalaisista. Siksi logiikaltaan enemmistön
opetukselle perustuva malli ei vaikuta kestävältä.<br />
<br />
Humanistien ja ateistien ei ole aina ollut helppo ottaa kantaa
katsomusopetuksen muuttamista koskeviin kysymyksiin. Melko laaja
yksimielisyys vallitsee siitä, että ET on hyvä aine. Tätä mieltä toki
ovat myös useat uskonnon opetuksen edustajat (esim. Kallioniemi 2001,
54). Uskonnottomien piirissä yksi ongelma ET:ssä on ollut sen
kaksinainen luonne. Yhtäältä sen voisi ajatella olevan humanistien ja
ateistien ”oma” oppiaine samassa mielessä kuin ”oma uskonto” on kunkin
uskonnon oma. Eli ET sitoutuisi selkeästi esimerkiksi IHEU:n Amsterdamin
julistuksen periaatteisiin. Toisaalta uskontokuntiin kuulumattomuus ei
ole positiivinen katsomuksellinen kannanotto. Monet uskonnollisetkin
ihmiset jättävät liittymättä rekisteröityihin uskonnollisiin
yhdyskuntiin ja joskus, esimerkiksi joidenkin kristittyjen
vapaakirkollisten tapauksessa, tämän perustana ovat nimenomaan
uskonnolliset syyt. Tältä pohjalta ET:n pitäisi olla kenelle tahansa
kelpaava oppiaine. Kuten artikkelin alussa totesin, ET:ssä näiden
vaihtoehtojen väliltä on haettu kompromissia. Oppiaineen lähtökohta on
tarkastelutavaltaan uskonnoton, mutta oppiaineessa ei opeteta
lähtökohtana ateistista tai humanistista katsomusta.<br />
<br />
Yleensä ET:n virallisissa asiakirjoissa löydettyä kompromissia
uskonnottomuudesta tavallaan neutraalina lähestymistapana on pidetty
hyvänä. Isompi erimielisyys on liittynyt siihen, miten oppiaineen kanssa
pitäisi jatkossa edetä. Ongelmana on, että ET ainoana katsomusaineena
ei ole lähitulevaisuudessa reaalipoliittisesti saavutettavissa oleva
tavoite. Jotta ET:stä voisi tulla kaikille yhteinen katsomusaine, sen
täytyisi muuttua uskonnollisempaan suuntaan siinä mielessä, että
uskontojen käsittelyä olisi lisättävä. Tämä merkitsisi todennäköisesti
myös muutosta opetuksen luonteessa --varsinkin, koska yhteistä
oppiainetta todennäköisesti opettaisivat enimmäkseen nykyiset uskonnon
opettajat.<br />
<br />
Asian toinen puoli on se, että kun ET kerran on koulun nykyaikaisin
ja yksi tärkeimmistä oppiaineista, miksi sitä opiskelee neljä eikä sata
prosenttia oppilaista? Eikö asiantilaa, jossa valtava enemmistö
suomalaisista lapsista jää vaille ET:tä ole vääryys, joka pitäisi
pikimmiten korjata? Kaikkien oppilaiden mahdollisuus vapaasti valinta ET
on osoittautunut yhteiseksi linjaksi, jota lähes kaikki humanistit ja
ateistit ovat voineet kannattaa (Vanhanen 2013, 11). Vaatimus on
radikaalimpi kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Se merkitsee sitä,
että myös evankelisluterilaiset ja ortodoksiset oppilaat voivat valita
ET:n. Siten se käytännössä tarkoittaa luopumista nykyisenkaltaisesta
jäsenyyteen perustuvasta katsomusaineiden mallista.<br />
<p>
<sup>1</sup> Kiitän Outi Heikkistä tästä huomiosta.
<h6>
<a href="https://www.blogger.com/null" name="EeroSalmenkiviElämänkatsomustietojakatsomusaineidenopetus-Lähteet"></a><b>Lähteet</b></h6>
<a href="http://www.et-opetus.fi/">www.et-opetus.fi</a>; luettu 30.11.2013.<br />
<br />
Gunnarsson, Gunnar J. (2008) <i>“I don´t believe the meaning of life is all that profound”. A study of Icelandic teenagers´ life interpretation and values</i>. Stockholm: Stockholm University, Department of Education. <a class="external-link" href="http://su.diva-portal.org/smash/get/diva2:199686/FULLTEXT01.pdf" rel="nofollow">http://su.diva-portal.org/smash/get/diva2:199686/FULLTEXT01.pdf</a>; luettu 30.11.2013.<br />
<br />
Gunnarsson, Gunnar J. (2009). ”Från livsåskådning till livstolkning”,
Gunnarsson, G., Grönlien<i> </i>Zetterqvist, K. och Hartman, S. (toim.(2009) <i>Livet tillfrågas</i>. Gem-rapport 7. <a class="external-link" href="http://ojs.sub.su.se/ojs/index.php/gem/article/viewFile/4/3" rel="nofollow">http://ojs.sub.su.se/ojs/index.php/gem/article/viewFile/4/3</a>; luettu 30.11.2013.<br />
<br />
Helsingin eurooppalainen koulu, <i>Opetus</i>. <a class="external-link" href="http://www.esh.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=15&VID=default&SID=479562231538589&S=0&C=22595" rel="nofollow">http://www.esh.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=15&VID=default&SID=479562231538589&S=0&C=22595</a>; luettu 30.11.2013<br />
<br />
Kallioniemi, Arto 2001. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon
sisältötiedon ja tieteenalastruktuurin vertailua peruskoulun vuoden 1994
opetussuunnitelman pohjalta. Teoksessa <i>Didacta Varia</i> 1/2001. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos.<br />
<br />
---------------- 2003. Katsomusaineiden mahdollinen oppiaineperhe ja tieteenalastruktuurit. Teoksessa <i>Aineenopettajankoulutuksen vaihtoehdot ja tutkimus 2002</i>,
s. 366--378. Veijo Meisalo (toim.) Ainedidaktiikan symposiumi 1.2.2002.
Tutkimuksia 241. Helsinki: Helsingin yliopiston
opettajankoulutuslaitos.<br />
<br />
Kotkavirta, Jussi 2003. Mitä elämänkatsomustieto voisi olla? Teoksessa <i>Hyvän elämän katsomustieto,</i> s. 41--49. Toim. Pekka Elo ym. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n vuosikirja 2003. Helsinki: FETO.<br />
<br />
<i>Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994.</i> Helsinki: Opetushallitus, painatuskeskus.<br />
<br />
<i>Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003.</i> Helsinki: Opetushallitus.<br />
<br />
Niiniluoto, Ilkka 1984. <i>Tiede, filosofia ja maailmankatsomus</i>. Helsinki: Otava.<br />
<br />
<i>Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004.</i> Helsinki: Opetushallitus.<br />
<br />
Sakaranaho, Tuula & Salmenkivi, Eero 2009. Tasavertaisen
katsomusopetuksen haasteet: pienryhmäisten uskontojen ja
elämänkatsomustiedon opetus Suomessa. <i>Teologinen aikakauskirja</i> 114 (5), 450--470.<br />
<br />
Salmenkivi, Eero 2003. Elämänkatsomustiedon rajoilla. Teoksessa <i>Hyvän elämän katsomustieto,</i> s. 32--40. Toim. Pekka Elo ym. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n vuosikirja 2003. Helsinki: FETO.<br />
<br />
---------------- 2004. Elämänkatsomustieto peruskoulun OPS-perusteissa. Teoksessa <i>Hyvän osaamisen katsomustieto</i>, s. 12--22. Toim. Pekka Elo ym. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n vuosikirja 2004. Helsinki: FETO.<br />
<br />
---------------- Elämänkatsomustieto ja sen opetus. Teoksessa
Sakaranaho T. & Jämistö A. (toim.) Monikultturisuus ja uudistuva
katsomusaineiden opetus. Uskontotiede 11, 83--100. Helsinki. Helsingin
yliopiston uskontotieteen laitos.<br />
<br />
Saxell, Heta 2013. Uskonnonhistoriasta ja sivyesopista elämänkatsomustiedon opetukseen. <i>Humanisti</i> 1/2013, s. 11.<br />
<br />
Tomperi, Tuukka 2003. Elämänkatsomustiedon identiteetti opetussuunnitelmassa. Teoksessa <i>Hyvänelämän katsomustieto,</i> s. 10--31. Toim. Pekka Elo ym. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n vuosikirja 2003. Helsinki: FETO.<br />
<br />
---------------- 2004. Elämänkatsomustiedon tiedetaustasta. Teoksessa <i>Eurooppalainen ulottuvuus</i>,
s. 392--408. Sirkka Ahonen & Anu Siikaniva (toim.) Ainedidaktiikan
symposiumi Helsingissä 6.2.2004. Tutkimuksia 252. Helsinki: Helsingin
yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos.<br />
<br />
Vanhanen, Hanna 2013. Elämänkatsomustietoa yhdessä keskustellen. <i>Humanisti</i> 1/2013, s. 11--12.<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<b>Kirjoittaja:</b><br />
<b>FT Eero Salmenkivi toimii elämänkatsomustiedon ja filosofian
didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston
opettajankoulutuslaitoksessa.</b><br />
<br />
<b>Artikkeli perustuu osittain Helsingin humanistiyhdistyksessä
16.5.2013 pidettyyn esitelmään ja on julkaistu Humanisti-lehden
numerossa 3--4/2013.</b>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-45544113149435368652013-08-16T13:38:00.000+03:002013-08-18T23:24:47.716+03:00Lisää elämänkatsomustietoa, ei uskontotietoa<i>Ukri Pulliaisen teksti on julkaistu aiemmin <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.net:8080/display/hum/Humanisti-lehti">Humanisti</a>-lehdessä numero 2/2013.</i><br />
<i> </i>
<br />
Lähes kaikki koulun katsomusopetuksen kanssa jollakin tavoin tekemisissä olevat tahot oppilaista opettajiin, rehtoreista kuntapäättäjiin ja vanhempiin tai ylipäänsä koulutusmaailmaa seuraaviin tiedostavat nykyisen katsomusopetuksen ongelmallisen tilan. Mihin päin vain katsookin näkee ongelmia.
<br />
<br />
Monet ateistit, uskonnottomat ja vihreät poliitikot ovat muiden muassa ehdottaneet ratkaisuksi katsomusopetuksen ongelmiin kaikille yhteistä uskontotietoa tai ainakin tälle ajatukselle on annettu mediassa paljon palstatilaa. Päällisin puolin ehdotus saattaakin näyttää houkuttelevalta katsoi sitä sitten säästöjä ajattelevan kuntapäättäjän tai rehtorin tai sitten kirkon vaikutusvaltaa kouluissa kauhistelevan ateistin näkökulmasta.
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-VuOPKlPo_GM/Ug39rR7w4oI/AAAAAAAAAHM/KECnLS0KFXY/s1600/Ukri_Pulliainen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-VuOPKlPo_GM/Ug39rR7w4oI/AAAAAAAAAHM/KECnLS0KFXY/s320/Ukri_Pulliainen.jpg" title="Ukri Pulliainen. Kuva: Sanna Rihu." /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ukri Pulliainen. Kuva: Sanna Rihu.</td></tr>
</tbody></table>
Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että uskontotieto veisi ojasta allikkoon. Elämänkatsomustiedon opiskelijoille uskontotieto olisi merkittävä heikennys – ja ikävimmissä skenaarioissa uskontotieto tarkoittaisikin ainoastaan uskonnottomien oppilaiden palauttamista takaisin uskonnonopetukseen. Toinen merkittävä uskontotiedon ongelma liittyy arvokasvatuksen asemaan koulussa: vaarana olisi, että normatiivinen moraalikasvatus yksinkertaisesti katoaisi koulusta. Uskontotieto tarkoittaisi vakavaa uhkaa koulun katsomusopetukselle yleensä sekä uskonnon aseman vahvistamista koululaitoksessa erityisesti. Uskontotieto tappaisi yhden koulun hienoimmista oppiaineista: elämänkatsomustiedon. Lakkauttamisen sijaan elämänkatsomustieto pitäisi avata kaikille. <br />
<h2>
Nykyisen katsomusopetuksen ongelmat ja ratkaisut</h2>
Nykyistä katsomusopetusjärjestelyä on vaikea kutsua hyväksi, mutta realistisiin vaihtoehtoihinsa verrattuna sitä voinee pitää siedettävänä – pienillä korjauksilla jopa kohtuullisena. Nykymuodossaan katsomusopetus sorsii käytännössä kaikkia oppilaita, kutakin ryhmää vain eri tavoin. Evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi kastetuilla lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuutta opiskella kuin ”omaa uskontoaan” oli se sitten heille henkilökohtaisesti oma tai vieras – tai vaikka heitä kiinnostaisi elämänkatsomustiedon huomattavasti monipuolisempi ja ajanmukaisempi katsomusopetus. Tästä ongelmasta päästään heti, kun elämänkatsomustieto avataan kaikille.<br />
<br />
Uskontokuntiin kuulumattomille lapsille ja nuorille ei puolestaan aina edes järjestetä opetusta, vaikka laki niin vaatii. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla opetus näytetään paikoin hoidettavan edelleen varsin leväperäisesti (liikunnanopettaja laittaa videon pyörimään jne.). Ns. pienryhmäisten uskontojen jäsenten tilanne on vieläkin kirjavampi – ja kaikkea muuta kuin koulutuksellisen tasa-arvon mukainen. Näistä ongelmista päästään heti, kun valtio alkaa vaatia kouluilta lakien ja asetusten noudattamista.<br />
<br />
Opettajien kannalta tilanne on myös kehno. On hullua, että yliopistoista valmistuu päteviä elämänkatsomustiedon opettajia olemattomille työmarkkinoille samalla kun opetuksen edelleen monin paikoin hoitavat – pahimmassa tapauksessa vastentahtoisesti – opettajat, joilla ei ole oppiaineeseen mitään koulutusta tai kiinnostusta, mutta joille voidaan laittaa täytetunteja. Tämäkin ongelma perustuu vain siihen, että kaikissa kouluissa sääntöjä ei noudateta.<br />
<br />
Samaan aikaan rehtorit ja kuntapäättäjät pohtivat kuumeisesti säästökohteita, kun tuntikehyksiä ja budjetteja leikataan – ja erilaiset katsomusopetusryhmät näyttäytyvät helposti tarpeettomina kuluerinä. Tässä on kysymys niin lasku- kuin ajatteluvirheestäkin: nykymallisen katsomusopetuksen hinta ei ole merkittävä, mutta sen takaama uskonnonvapaus ja katsomusopetuksen toteutuminen sen sijaan ovat merkittäviä asioita.
<br />
<br />
Laajempi periaatteellinen kysymys kuuluu: onko hyvä, että koululaitos lokeroi oppilaat ja opiskelijat eri leireihin vanhempiensa katsomuksien perusteella? Eikö monikulttuuristuvassa maailmassa olisi parempi rakentaa dialogia kuin ehkäistä sitä? Tämä on mielestäni nykyjärjestelmän haastavin ongelma. Tähänkin on olemassa uskontotietoa parempi ratkaisu: kaikille yhteinen elämänkatsomustieto. Realistisena ensiaskeleena tällä tiellä voisi pitää elämänkatsomustiedon avaamista kaikille.<br />
<br />
Uskontotietokin ratkaisisi joitakin nykyisen tilanteen luomia ongelmia. Keskeisinä voinee pitää jo edellä esiinnousseita koulutuksellista tasa-arvoa (samat opetussisällöt kaikille) ja dialogin mahdollistavaa erottelemattomuutta (ainakin periaatteessa). Uskontotieto toisi mukanaan kuitenkin useampia ja suurempia ongelmia kuin mitä se ratkaisisi.<br />
<br />
Uskontotietoa tunnuttaisiinkin kannatettavan nimenomaan silloin, kun asiaa ei ole oikeasti ajateltu. Uskontotieto voi tuntua ensi hätään hyvältä ajatukselta, mutta ongelmat käyvät ilmeisiksi heti kun kysytään, mitä se todellisuudessa olisi. Verrattaessa elämänkatsomustiedon opetukseen uskontotiedon ongelmat tulevat näkyviin erityisen hyvin.
<br />
<h2>
Elämänkatsomustieto vs. uskontotieto: kolme kysymystä</h2>
<h3>
1.Opetetaanko uskontoja vai käsitelläänkö koko elämänkatsomusta?</h3>
Uskontotiedon sisällöt tulisivat olemaan tiukan poliittisen väännön ja lobbauksen tulos. Sen lisäksi, että kirkon vaikutusvalta ei ole millään tavoin vähäinen (katsotaan vaikka uutta uskonnonvapauslakia), jo pelkkä oppiaineen nimi paljastaa oleellisen: elämänkatsomuksesta tulisi nimenomaan uskonnollinen kysymys. Siinä missä elämänkatsomustieto käsittelee laaja-alaisesti yksilön elämänkatsomukseen liittyviä asioita mediasta ja taiteesta tieteeseen ja yhteiskuntaan sekä kulttuuriin yleensä, uskontotieto käsittelisi kapeasti vain katsomuksen uskonnollisia ulottuvuuksia.<br />
<br />
Voi myös arvata, mikä olisi uskonnottomien katsomusten osuus uskontotiedon opetussuunnitelmissa, jotka olisivat tuloksia lähinnä eri uskontokuntien lobbaustaisteluista: olla yksi marginaalikatsomus joka ohitetaan yhdellä oppitunnilla, siinä viidesläisyyden ja mormonismin välissä.<br />
<br />
Edellinen paljastaa myös uskontotiedon rakenteellisen ongelman. Kun lukion elämänkatsomustiedossa käsitellään vaikkapa onnellisuuden merkitystä elämässä, internetistä saadun tiedon luotettavuutta, yksilön velvollisuutta osallistua demokraattiseen päätöksentekoon tai vaikkapa kulttuuriperinnön merkitystä yksilön identiteetille, referenssipisteenä on aina oma itse ja tueksi tuodaan tarpeen mukaan näkökulmia psykologiasta, biologiasta, mediatutkimuksesta, sosiologiasta, kulttuuriantropologiasta, aatehistoriasta, filosofiasta jne. Mutta uskontotiedossa referenssipisteinä toimisivat uskonnot: luterilaisuus sitä, katolisuus tätä, shia-islam tuota ja sunnilaisuus näin. Samalla nuo monet oleelliset kysymykset joita et-tunneilla käsitellään jäisivät käsittelemättä.
<br />
<h3>
2. Tähdätäänkö oppilaan kasvun tukemiseen vai tietosisältöjen opetteluun?</h3>
Kaikille yhteisen uskontotiedon sisältöjen ollessa poliittisesti varsin tulenarkoja, niitä tultaisiin rakentamaan kieli keskellä suuta. Uskontotietona katsomusopetuksesta tulisi helposti yksi perinteinen reaaliaine muiden joukkoon, jossa pahimmassa tapauksessa ainoastaan opiskeltaisiin tiedollisia sisältöjä – koska ulkokohtaisina ”faktoina” esitettyinä eri uskonnoista voidaan puhua helpommin, ettei syntyy katsomuksellisia kiistoja. Yhteinen opetus on helpompi järjestää, kun ongelmat lakaistaan maton alle, mutta samalla menetetään koko katsomusopetuksen ydin – sekä luvattu dialogi.<br />
<br />
Suomalaiset koululaiset ovat maailman kärkeä oppimistuloksissa mutta viihtyvät koulussa huonommin kuin suunnilleen missään muussa maassa. Samalla on ilmeistä, että henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta nuoret tarvitsevat aikaa ja rauhaa keskittyä välillä pohtimaan katsomuksellisesti merkittäviä kysymyksiä tai kokoamaan oman elämänkatsomuksensa palapeliä yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Kunnollinen katsomusopetus tarjoaa mahdollisuuden tähän: juuri henkilökohtaisuus tekee katsomusopetuksesta katsomusopetusta. Eri uskontojen oppien ja rituaalien tai historian pänttäämiseen keskittyvä oppiaine ei tarkkaan ottaen olisi katsomusaine ensinkään. Elämänkatsomustiedon monipuolinen ja monialainen lähestymistapa yksilön elämänkatsomuksen rakentamiseen toteuttaa juuri niitä oppiaineita yhdistelevän ja ilmiöpohjaisen opetuksen periaatteita, joita koululta tänään enenevässä määrin peräänkuulutetaan.
<br />
<br />
<h3>
3. Mitä käy arvokasvatukselle ja koulun moraaliopetukselle?</h3>
Koulu on merkittävä moraalinen kasvattaja, ja luterilaisella kirkolla on ollut tässä historiallisesti merkittävä rooli – ja kun lähes kaikki ovat aikanaan kuuluneet kirkkoon, tuo käytäntö on ollut myös jossakin määrin perusteltu. Moraalikasvatus on myös elämänkatsomustiedon opetuksen ytimessä.<br />
<br />
Alaluokilla on opetettava mikä on oikein ja mikä väärin, yläluokilla ja lukiossa voidaan edetä reflektiivisempään suuntaan, mutta yhtä kaikki pitää kiinni luovuttamattomista moraalisista periaatteista kuten ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja hyvään pyrkimisestä. Näitä asioita on myös voitava opettaa ilman kytköstä uskontojen oppeihin. Näin tehdäänkin nimenomaan elämänkatsomustiedossa.<br />
<br />
Uskontotieto sen sijaan sisältää kaksi merkittävää uhkaa moraalikasvatukselle. Ensinnäkin kaikki koululaiset palautettaisiin takaisin siihen menneeseen maailmaan, jossa moraali on nimenomaan uskonnollinen kysymys. Toiseksi jos moraali perustellaan uskonnolla, joudutaan käytännössä luopumaan normatiivisesta opetuksesta, koska moraaliset erimielisyydet – esim. miesten ja naisten tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet jne. – palautuisivatkin uskontojen totuutta koskeviksi kiistoiksi, koska ei ole mitään argumentteja puolesta tai vastaan. Jäljelle jäisi pahimmassa tapauksessa vain relativistista lätinää. Varsinkaan pieniä lapsia tai identiteettinsä kanssa epävarmoja teinejä ei saa kasvattaa näin. Elämänkatsomustiedossa voidaan aina argumentoida moraalisesti.
<br />
<h2>
Summa summarum</h2>
Uskontotieto korostaisi uskonnon asemaa koulussa moraalin ja katsomuksien yleisenä perusteena jättäen samalla monet yksilön elämänkatsomuksen kannalta huomattavasti oleellisemmat kysymykset sivuun. Sisällöllisen vanhentuneisuuden lisäksi uskontotieto olisi myös pedagogisesti menneisyyden oppiaine – ainakin verrattaessa nykyaikaiseen opiskelija- ja ilmiölähtöiseen, monitieteiseen ja kriittisyyteen kasvattavaan elämänkatsomustiedon pedagogiikkaan. Kaiken kukkuraksi uskontotieto uhkaisi näivettää sen vähäisenkin moraalikasvatuksen ,jota koulussa vielä uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneilla ylläpidetään.
<br />
Muun muassa näiden syiden vuoksi toivon, että jokainen uskontotietoa kannattava miettisi vielä kerran, mitä uskontotiedosta seuraisi ja kannattaisiko sittenkin puolustaa elämänkatsomustietoa – ja sen avaamista kaikille.
<br />
<br />
Vaarana on viimekädessä myös eräänlainen uskonnottoman Pyrrhonin voitto: laïcité–periaate ehkä toteutuisi paremmin, kun oman uskonnon opetus koulusta lakkaisi, ja luterilaisen kirkon vaikutusvaltaakin koulussa ehkä saataisiin periaatteen tasolla vähennettyä – tämä voisi kuitenkin olla näennäistä, koska koulujen virkarakenteen vuoksi uskontotietoa opettaisivat nykyiset uskonnonopettajat. Toisaalta uskontojen merkitys koulussa itse asiassa vain korostuisi, ja luterilaista kirkkoa huomattavasti konservatiivisemmat näkemykset saisivat sieltä jalansijan samalla kun uskonnottomat opiskelijat käytännössä palautettaisiin uskonnon opetukseen kohta 30 vuoden vapautuksen jälkeen.<br />
<br />
Kirjoittaja on filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Kallion lukiossa ja <a href="http://www.feto.fi/">FETO</a> ry:n puheenjohtaja.http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-71926797896354048642012-08-20T10:44:00.000+03:002012-08-20T10:44:29.961+03:00Pakkouskonto kouluissa, sivu 5/5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/05.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="600" width="400" src="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/05.jpg" /></a></div>
<a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/08/pakkouskonto-kouluissa-sivu-45.html">Edellinen sivu</a>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-77505423815165230592012-08-13T08:25:00.002+03:002012-08-20T10:45:08.178+03:00Pakkouskonto kouluissa, sivu 4/5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/04.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="600" width="400" src="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/04.jpg" /></a></div>
<a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/08/pakkouskonto-kouluissa-sivu-35.html">Edellinen sivu</a> - <a href="http://et-opetus.blogspot.fi/2012/08/pakkouskonto-kouluissa-sivu-55.html">Seuraava sivu</a>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-498165466153236352012-08-06T10:17:00.001+03:002012-08-13T08:27:05.410+03:00Pakkouskonto kouluissa, sivu 3/5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/03.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="600" width="400" src="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/03.jpg" /></a></div>
<a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/07/pakkouskonto-kouluissa-sivu-25.html">Edellinen sivu</a> - <a href="http://et-opetus.blogspot.fi/2012/08/pakkouskonto-kouluissa-sivu-45.html">Seuraava sivu</a>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-21369124953565605132012-07-30T23:08:00.000+03:002012-08-06T10:18:19.482+03:00Pakkouskonto kouluissa, sivu 2/5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/02.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="600" width="400" src="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/02.jpg" /></a></div>
<a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/07/pakkouskonto-kouluissa-sivu-15.html">Edellinen sivu</a> - <a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/08/pakkouskonto-kouluissa-sivu-35.html">Seuraava sivu</a>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-46241403077846407192012-07-23T12:16:00.000+03:002012-07-30T23:09:40.662+03:00Pakkouskonto kouluissa, sivu 1/5et-opetus-blogi julkaisee Helsingin Vapaa-ajattelijoiden 23.4.2012 järjestämässä <a href="http://et-opetus.blogspot.fi/2012/07/pakkouskonto-pois-kouluista.html">keskustelutilaisuudessa</a> sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan piirtämän sarjakuvan. Sarjakuvan loput sivut (2-5) julkaistaan et-blogissa viikoilla 31-34.
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/01.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="600" width="400" src="http://www.et-opetus.fi/images/sarjakuvia/01.jpg" /></a></div>
<a href="http://www.et-opetus.blogspot.fi/2012/07/pakkouskonto-kouluissa-sivu-25.html">Seuraava sivu</a>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-69762416734990603162012-07-23T12:07:00.000+03:002012-07-23T12:07:20.938+03:00Pakkouskonto pois kouluista - keskustelutilaisuus Helsingissä 23.4.2012et-opetus.fi-blogi julkaisee <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/index.php?option=com_content&view=article&id=279:pakkouskonto-pois-kouluista&catid=60:tapaamisia&Itemid=106">Helsingin Vapaa-ajattelijoiden tiedotteen</a> katsomusaineiden keskustelutilaisuudesta huhtikuulta 2012. Tilaisuuden alustaja toimi kansanedustaja <a href="http://www.outialanko.fi/">Outi Alanko-Kahiluoto</a>.
Tilaisuus videoitiin ja linkit videoihin löytyvät kirjoituksen lopusta.
<p>
et-opetus.fi -blogin toimitus
<hr>
<p>
Uskonnonopetus on ajautumassa Suomessa ratkaisemattomaan nurkkaan, arvioivat <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/">Helsingin vapaa-ajattelijoiden</a> aamiaistilaisuudessa 23.4.2012 puhuneet kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja filosofian ja elämänkatsomustiedon didaktiikan assistentti Eero Salmenkivi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitokselta.
<p>
Nykyjärjestelmän vaikeaksi tekee uskonnonopetuksen järjestäminen pienryhmissä eri uskontokunnille, mikä ei edistä uskontojen välistä ymmärrystä. Lisäksi elämänkatsomustiedon suuntaaminen vain kirkkoonkuulumattomille syrjii lapsia, jotka eivät halua erota kirkosta mutta ovat siitä huolimatta kiinnostuneita osallistumaan elämänkatsomustiedon opetukseen.
<p>
Julkisen koululaitoksen ensisijainen tehtävä tulisi olla antaa neutraalilla tavalla opetusta kaikista uskonnoista ja siten tukea oppilaiden maailmankatsomuksen vapaata rakentumista.
<p>
Tilaisuudessa tuli selvästi ilmi, että ratkaisuja on tehtävä ja nykyjärjestelmä on kestämätön.
<p>
Tilaisuus videoitiin, videot löytyvät alla olevista linkeistä.
<p>
Videolla nähtävät sarjakuvat ovat sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan tilaisuudessa tekemiä.
<p>
<ul>
<li>Osa 1: <a href="http://youtu.be/wrWve1gjw4s">http://youtu.be/wrWve1gjw4s</a>
<li>Osa 2: <a href="http://youtu.be/ja1_ssxiVwE">http://youtu.be/ja1_ssxiVwE</a>
<li>Osa 3: <a href="http://youtu.be/ssZ5zDmm-oQ">http://youtu.be/ssZ5zDmm-oQ</a>
</ul>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-59954640664584095662012-07-15T22:54:00.000+03:002012-07-15T23:11:38.010+03:00Kirjaesittely: Maybe Yes, Maybe No: A Guide For Young SkepticsUskomus, luulo, tieto ja ymmärrys ovat Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti -aihepiiriin kuuluvia käsitteitä <a href="http://www.et-opetus.fi/index.php/et-opetussuunnitelma/luokat-1-5">elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman perusteissa</a> luokilla 1-5. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Dan_Barker">Dan Barkerin</a> kirjoittama ja Brian Strassburgin kuvittama kirja <a href="http://www.prometheusbooks.com/index.php?main_page=product_info&cPath=96_126&products_id=1175">Maybe Yes, Maybe No: A Guide For Young Skeptics</a> (Prometheus Books, 1993) soveltuu erinomaisesti opetusmateriaaliksi edellä mainittujen aihepiirien käsittelyyn. Ohimennen kirja johdattelee koululaista myös tieteen tekemisen perusteisiin.
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Q4KFBJntnC0/UAMcynk1W5I/AAAAAAAAAF8/qyxtbNvCTEY/s1600/maybeyesmaybeno.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="200" width="133" src="http://1.bp.blogspot.com/-Q4KFBJntnC0/UAMcynk1W5I/AAAAAAAAAF8/qyxtbNvCTEY/s200/maybeyesmaybeno.jpg" /></a></div>
<p>
Barkerin kirja kertoo kymmenvuotiaasta Andrea-tytöstä. Andrea on <a href="http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/skeptikko.html">skeptikko</a>, eli henkilö, joka arvioi väitteen pätevyyden vasta tutustuttuaan väitettä koskevaan todistusaineistoon.
<p>
Andrean kaverit kertovat, että Tommyn talossa kummittelee: lautaset lentelevät öisin itsekseen, minkä lisäksi talossa kuuluu selittämättömiä ääniä. Andrea ei suoralta kädeltä usko, että talossa oikeasti kummittelisi, vaan hän lähtee kyselemällä ja tutkimalla selvittämään, mitä Tommyn talossa todellisuudessa oikein on tapahtunut.
<p>
Kun Andrea on saanut selvitettyä mikä talossa kummittelee, johdattelee kirja tieteen tekemisen perusteisiin. Kirjassa esitellään kuusi periaatetta, joita noudattamalla voi arvioida erilaisten väitteiden totuutta:
<ul>
<li> tarkista asia (check it out),
<li> tee se uudelleen (do it again),
<li> yritä todistaa asia vääräksi (try to prove it wrong),
<li> pidä asiat yksinkertaisena (keep it simple),
<li> asiassa pitää olla järkeä (it must make sense) ja
<li> ole rehellinen (be honest).
</ul>
<p>
Vaikka kirja on kahdeksankymmentä sivua pitkä, sen läpikäyminen onnistuu 1-4 oppitunnin aikana riippuen oppilaiden iästä. Nuorimpien oppilaiden kanssa riittänee vain tarinan läpikäynti, hieman vanhempien oppilaiden kanssa voi käyttää enemmän aikaa väitteiden totuusarvojen arviointiin liittyviin periaatteisiin.
<p>
Lähes jokaisella kirjan sivulla on kuvia, ja englanninkielinen teksti on selkeää ja helppolukuista. Valitettavasti kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta helppolukuisuutensa ja kuvituksensa ansiosta tämä ei kuitenkaan haittaa. Kirjaan voi tutustua Amazon-verkkokirjakaupassa <a href="http://www.amazon.com/gp/reader/0879756071/ref=sib_dp_pt#reader-link">näytesivuja</a> vilkaisemalla.
<p>
<p>
Timo T. Poranenhttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-58027115829368474722012-05-27T23:49:00.001+03:002012-05-28T12:35:58.595+03:00Älä erota lasta ryhmästä (ainakaan ilman hyvää syytä)Päiväkoti- ja kouluikäiselle lapselle oma perusryhmä on tärkeä. Perusryhmällä tarkoitetaan sitä lapsijoukkoa ja opettajaa, jonka kanssa lapsi on päivän aikana pääsääntöisesti tekemisissä. Päiväkodissa perusryhmä on oma päiväkotiryhmä, koulussa taas oma luokka. Välillä perusryhmä voi jakaantua osiin. Tytöillä ja pojilla voi olla eri aikaan liikuntatunnit, tai sitten osa luokasta opiskelee samaan aikaan tekstiilityötä ja osa puukäsitöitä. Välillä myös jonotetaan yksin terveydenhoitajan tarkastukseen tai ollaan tukiopetuksessa, mutta tällöin sama kohtelu koskee kaikkia oppilaita.
<p>
Ilman pätevää syytä tapahtuvan perusryhmästä erottamisen lapset
kokevat rangaistuksena. Ennen vanhaan huonosti käyttäytynyt lapsi
voitiin laittaa rangaistukseksi nurkkaan häpeämään tai käytävälle
odottamaan yksin tunnin päättymistä. Nykyään näitä tapoja pidetään
yleensä lasta nöyryyttävinä, eikä niiden käyttö kuulu peruskouluun.
Nykypäivänä yleisin rangaistus lieneekin oman opettajan tai rehtorin
antama puhuttelu, läksyparkki tai jälki-istunto. Vain vakavissa
poikkeustilanteissa joku lapsi joudutaan poistamaan luokasta kesken oppitunnin.
<p>
Esimerkiksi <a href="http://www.mikkomakela.fi/?p=110">Mikko Mäkelän</a> pro gradu
-tutkielmassa tunnistetaan ryhmästä erottaminen
auktoriteetin määrämäksi rangaistuksesi:
<p>
<i>Haastatteluaineistosta kävi ilmi, että päiväkodeissa käytössä olevat
rangaistukset ovat suurelta osin luonteeltaan sellaisia, että ne
tähtäävät ulkokultaisten käyttäytymisnormien omaksumiseen ilman, että
mitään syvempää ymmärrystä moraalisen toiminnan luonteesta
saavutettaisiin. Tyypillisinä rangaistuksina mainittiin penkillä
istuttaminen tai muista lapsista eristäminen. Muita rangaistuksia
olivat muiden muassa opettajan puhutteluun joutuminen ja anteeksi
pyytäminen.</i>
<p>
et-opetus.fi saa kuitenkin valitettavan usein <a href="http://www.et-opetus.fi/index.php/palaute/saatua-palautetta">palautetta</a>
perusryhmästä erottamisesta liittyen koulujen järjestämiin
uskonnollisiin tilaisuuksiin. Viimeksi näin tapahtui alakoulussa
Jyväskylässä tämän vuoden helmikuussa:
<p>
<i>...Lisäksi keskusradion kautta tulevan uskonnollisen päivänavauksen
ajaksi lapsi on toistuvasti sijoitettu koulun käytävään..</i>.
<p>
Ylläkerrotussa tilanteessa opettaja osoittaa oman pedagogisen
ammattitaidottomuutensa ja nöyryyttää täysin perusteettomasti
yksittäistä lasta. Pahimmillaan lasta nöyryyttävä ja "erilaiseksi
leimaava" erottaminen omasta perusryhmästään voi tapahtua useita
kertoja viikossa vuosien ajan.
<p>
Erottaminen voi tapahtua myös siten, että muut oppilaat menevät
opettajan kanssa koulun juhlasaliin, ja uskonnolliseen tilaisuuteen
osallistumaton lapsi jätetään yksin luokkaan odottamaan muita. Tässäkin
tilanteessa perusryhmästä erottaminen koetaan helposti rangaistuksena.
<p>
Perustuslain tulkinnan mukaan koulut saavat yhä järjestää
uskonnollisia tilaisuuksia. <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731">Suomen perustuslain</a> mukaan kenenkään
ei taas tarvitse osallistua omantuntonsa vastaisesti uskonnon
harjoittamiseen (uskonnollisen päivänavauksen kuunteleminenkin tulkitaan
osallistumiseksi uskonnon harjoittamiseen).
<p>
<a href="http://www.edu.fi/download/115293_perusopetuslain_muutosten_vaikutukset.pdf">Opetushallituksen muistiossa uskonnollisista tilaisuuksista</a>
ohjeistetaan kouluja seuraavasti:
<p>
<i>Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten
jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset
tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 §:n 2
momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa
vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei
voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen
päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.
<p>
Oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon
harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi
kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon
päättää opetuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen koulu huolehtii
siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on
vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei
osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu
järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa.</i>
<p>
Opetushallituksen ohjeissa kerrotaan vain epämääräisesti "muusta
toiminnasta", mikä voi olla lähestulkoon mitä tahansa aina lapsen
yksin jättämisestä hyvin valmisteltuun ja elämykselliseen (kaikille
sopivaan) päivänavaukseen.
<p>
Onneksi <a href=" http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731">Suomen perustuslain kuudennen pykälässä</a> (Yhdenvertaisuus)
todetaan selvästi:
<p>
<i>
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen,
mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän
syyn perusteella.
<p>
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada
vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.</i>
<p>
Katsomuksellisen taustan perusteella lapsia ei siis saa asettaa
koulussa eri asemaan, ja kaikkia lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti. "Muun toiminnan" tulisi siis olla vastaavantasoista ja yhtä juhlavaa, kuin uskonnollisten tilaisuuksien, mutta ei kuitenkaan uskonnollista.
<p>
Välillä lehdistä on saanut lukea vastaavista tilanteista. Esimerkiksi
vuonna 2008 oli opettaja suositellut pirkanmaalaiselle koululaiselle
<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opettaja+suositteli+korvatulppia+uskonnottomalle+aamunavaukseen/1135234492170">korvatulppien käyttämistä</a> uskonnollisten aamunavausten ajaksi.
Koska tässäkin koulussa päivänavaukset tulivat koulun keskusradiosta,
oli sopivan paikan (mihin ei siis kuulu uskonnollinen päivänavaus)
löytäminen haasteellista. Lopulta terveydenhoitajan odotushuoneesta
oli löytynyt sopiva tila. Artikkelissa opetusneuvos Irmeli Halinen oli
kommentoinut tapahtunutta seuraavasti:
<p>
<i>Ei ole merkitystä, onko lapsia
yksi tai monta, eikä korvaava tilanne saa tuntua rangaistukselta. Se
voi olla vaikka kahdenkeskinen keskustelu.</i>
<p>
Lasten erottamista omasta perusryhmästä voi tapahtua myös
opettajajohtoisen ruokarukoiluttamisen
ajaksi. <a href="http://www.avi.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/Sivut/Ruokarukouksetkoulussasallitaan.aspx">Ruokarukoiluttamiseen liittyvässä Aluehallintoviraston tiedotteessa</a> korostetaan järjestelyjen hienovaraisuutta:
<p>
<i>Ruokarukousten laillisuutta on siten arvioitava sen perusteella,
miten yksittäiset koulut voivat turvata uskonnonvapautta. Koska
mahdolliset ruokarukouksiin osallistumattomille oppilaille tarkoitetut
erityisjärjestelyt saattavat vaikuttaa kyseisten oppilaiden
sosiaalisiin suhteisiin, tulisi näissä järjestelyissä aina noudattaa
hienovaraisuutta.</i>
<p>
Aluehallintovirasto olisi voinut myös samalla kertoa, kuinka
yksittäistä lasta voidaan kohdella hienovaraisesti päivittäisten
ruokarukousten ajan? Tulisiko tämä lapsi joka kerta ruokalaan
myöhemmin kuin muut, vai sulkisiko hän korvansa käsillään aina siksi
aikaa kun opettaja ruokarukoiluttaa muita lapsia? Oma näkemykseni on,
että toimivaa erityisjärjestelyä ei ole tässä tilanteessa lainkaan
olemassa (hieman eri asia onkin sitten se, jos luokka on jaettu yhtäsuuriin
ryhmiin, jolloin yksittäistä lasta ei eroteta joukosta).
<p>
Herääkin kysymys, onko sillä, että uskonnollisesta tilaisuudesta
poisjääminen saadaan tuntumaan rangaistukselta, tarkoituksena saada
kaikki lapset samaan muottiin ja osallistumaan (opetussuunnitelman
ulkopuolisiin) uskonnollisiin tilaisuuksiin?
<p>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4paine">Ryhmäpaine</a> on myös
erittäin merkittävä tekijä. Niin kauan kuin joissain kouluissa on vain
yksittäisiä oppilaita, jotka eivät osallistu uskonnollisiin
tilaisuuksiin, on heidän todella vaikeaa jäädä pois tilaisuuksista,
joihin osallistuu lähes koko muu koulu.
<p>
Kouluissa ei liene ryhmästä erottamisen kannalta muita isompia
ongelmakohtia kuin uskonnolliset tilaisuudet
(koululaisjumalanpalvelukset, <a href="http://www.et-opetus.fi/index.php/ohjeita/paeivaenavaukset">uskonnolliset päivänavaukset</a> ja
<a href="http://www.et-opetus.fi/index.php/ohjeita/ruokarukous">ruokarukoukset</a>). Päivänavaukset olisi helppo laatia aina siten, että
ne sopisivat kaikille oppilaille. Opettajajohtoisen
ruokarukoiluttamisen taas voisi korvata hetken hiljaisuudella
(halukkaat voisivat silloin rukoilla täysin vapaasti). Uskonnolliset
tilaisuudet sopisivat hyvin pidettäviksi koulupäivän jälkeen, koska
koululla ei ole edes mitään velvollisuutta antaa uskontotuntien ulkopuolista uskontokasvatusta.
<p>
Jos koulussa kuitenkin järjestetään sellaisia tilaisuuksia, jotka
johtavat yksittäisten oppilaiden erottamiseen omasta perusryhmästä,
tulisi opettajien kiinnittää erityistä huomiota tilaisuuksiin
osallistumattomien oppilaitten kohteluun sekä rinnakkaisen ohjelman
järjestämiseen. Ryhmästä erottaminen ei saa tuntua rangaistukselta!
<p>
Timo T. Poranen
<p>
Aiheesta muualla:
<ul>
<li>Helsinki Brights: <a href="http://helsinkibrights.blogspot.com/2011/02/uskonnottoman-asema-koulussa.html"> Uskonnottoman asema koulussa</a>
<li><a href="http://www.et-opetus.fi/index.php/ohjeita">et-opetus.fi -sivuston ohjeita kouluille</a>
</ul>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-960125773900558782012-05-14T13:14:00.000+03:002012-05-14T13:14:04.277+03:00Elämänkatsomustieto oppikirjoissaErkki Haapaniemen teksti on julkaistu aiemmin <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/vapaa-ajattelija-2008-01.pdf">Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2008/1</a>.
<p>
<b>Monet koululaisten vanhemmat ovat valitelleet sitä, että heillä ei ole oikein selkeää kuvaa kouluissa annettavasta elämänkatsomustiedon opetuksesta. Itsekin elämänkatsomustiedon opettajana toiminut Erkki Haapaniemi tutustui kouluissa yleisesti käytössä oleviin et-oppikirjoihin ja arvioi niiden sisältöjä.</b>
<p>
Elämänkatsomustiedon perusopetuksessa maamme kouluissa on tällä erää noin 14 000 (arvio koskee vuotta 2007, vuonna 2011 elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä oli jo noin 17 000, toim. huom.) oppilasta. Alaluokilla he käyttävät etupäässä Opetushallituksen julkaisemaa kirjaa Miina, Ville ja vintiöt. Yläluokkia varten Edita julkaisi viime vuonna oppikirjan Katse. Lukiolaisilla, joita et-opetuksessa on noin 8 000, on valittavanaan kaksikin kolmiosaista kirjasarjaa, Tammen Dialogi-sarja ja Editan Lukion elämänkatsomustieto – jälkimmäisellä nimikkeinään Hyvä elämä, Hyvä yhteiskunta ja Ihminen totuuden etsijänä.
<p>
<h3>Hyvä oppikirja pikkuvintiöille</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-yZ-_0lSicRs/T6wdHUcKvzI/AAAAAAAAAFQ/1yJwJ-xyG18/s1600/miina-ville.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="200" width="135" src="http://2.bp.blogspot.com/-yZ-_0lSicRs/T6wdHUcKvzI/AAAAAAAAAFQ/1yJwJ-xyG18/s200/miina-ville.jpg" /></a></div>
<a href="http://verkkokauppa.oph.fi/9789521329012">Miina, Ville ja vintiöt</a> on heti hahmotettu pohjimmiltaan aivan akateemisen filosofian perinteisen oppiainejaotuksen pohjalta. Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma nimittäin käsittelee, kuten yliopiston filosofian opetuskin, moraalifilosofiaa, yhteiskuntafilosofiaa ja teoreettista filosofiaa
erityisissä aihepiireissä. Kirja puolestaan
ottaa nämä kaikki systemaattisesti
huomioon. Lisäksi tulee psykologiaa ja
kulttuurien tuntemusta.
<p>
Lähestymistapa on todella perusteellinen
ja lapsille sopiva. Kauniissa akvarellikuvissa
annetaan mahdollisuus eläytyä
tilanteisiin, joista sitten tehdään
kysymyksiä, joiden kautta luokassa
voidaan saada alkuun keskustelu
ja pohdinta.
<p>
Kaksi lasta istuu majassaan
puussa syömässä voileipää. Ketkä
saavat tulla majaasi, kysytään.
Miten ystävyys näkyy kuvassa?
Seuraavaksi kerrotaan Miinasta ja
Villestä. Kuinka tyttö ja poika voivat
olla keskenään niin hyviä ystäviä?
Ei me tiedetä, mitä kummaa
siinä nyt on, kuuluu vastaus. Piirrä
kuva ihanneystävästä! Jos on karkkia,
on ystäviä!
<p>
Vasta monipuolisen omaan kokemukseen
yhdistyvien
jokapäiväisten
tapausten avaamisen
jälkeen esitetään
taulukon muodossa
käyttäytymissääntöjä,
joista ensimmäisenä
kultainen
sääntö. Sitten
kysytään mikä taulun
ohjeista on tärkein
ja mitä on vaikein
noudattaa.
<p>
Erilaisuus antaa
sekin aiheen omaan
lukuunsa. Se voi
olla valittua, kulttuurierojen
tuomaa tai
tahtomatta saatua,
kuten vaikka vammaisuus.
Luonto ja
luonnonsuojelu käsitellään perin pohjin, niin hyvin kuin oppilaiden ikäkausi
antaa myöten.
<p>
Kirja on siis kestävälle perustalle rakennettu ja
taitavasti toteutettu. Jos
vain kirjasta riippuu, oppimistulokset
ovat varmasti
hyviä.
<p>
<h3>Varhaisnuorten
oppikirja vaikenee
seksuaalikäyttäytymisestä</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://et-opetus.fi/images/kirjoja/katse.gif" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="200" width="135" src="http://et-opetus.fi/images/kirjoja/katse.gif" /></a></div>
<a href="http://netmarket.edita.fi/cgi-bin/netmarket/webprog/item/page.htm?itemCode1=37-4654-4&RowNum=6">Yläasteen Katse-kirjassa</a>
siirrytään täysin aikuiseen
sävyyn ja vaativaan abstraktiin
käsittelytapaan.
Kirjassa on kolme osastoa:
etiikka ja hyvä elämä,
kulttuuri, tulevaisuus.
Tässä noudatetaan opetussuunnitelmaa.
Esipuheessa
huomautetaan
oppiaineen henkeen kuuluvan,
ettei tarvitse pitäytyä
tiukasti vain suunnitelmassa.<p>
Huomiota herättääkin, että murrosikäisten
oppikirja vaikenee seksuaalikäyttäytymiseen
kuuluvista lukemattomista tapakysymyksistä
ja moraaliongelmista, paitsi lyhyttä
seksuaalivähemmistöjen ja abortin
esittelyä. Onko muka normaali sukupuolielämä
ongelmatonta, vai halutaanko se jättää
kliinisesti terveysopin tunneille?<p>
Hyvässä luokassa tietysti oppilaat pystyvät
ottamaan kysymyksiään oma-aloitteisesti
esille. Tarkempi seurustelun ja parisuhteen
käsittely tulee lukiossa, mutta kaikkihan
eivät mene lukioon. Kyllä elämänkatsomustiedon
kirjankin pitäisi tähän elämänalueeseen
antaa jotain jo peruskoulussa.<p>
Mitä Katse ottaa aiheekseen, se käsitellään kiihkottomasti
ja loogisesti, tavalla jonka varmaan hyväksyisi
yhdeksän kymmenestä suomalaisesta.
Kun kuitenkin moraalin ja yhteiskunnan kiistakysymykset
ovat yleensä kuumia, aiheuttavat kovia
tunteita arkielämässä ja julkisuudessa esille noustessaan,
tästä seuraa, että niiden todenmukainen,
väittelyn ja pahimmillaan riidan omainen käsittely
jää elämänkatsomustiedossa oppituntien ja opettajan
elävöittämiskyvyn varaan. Kirja tarjoaa kyllä
mainioita kysymyksiä lähtökohdiksi.<p>
Esimerkiksi uskonnottomien juhlia pohdittaessa
tehtäväksi annetaan: Pohtikaa miten erilaisia juhlia
pitäisi viettää. Mikä olisi soveliain tapa viettää
kansainvälistä naisten päivää? Millaisin menoin sinä
haluaisit solmia vakavan parisuhteen? Miten uskonnoton
voi viettää niitä juhlia, joilla
on Suomessa kristillinen sisältö?
<p>
Tällaiset kysymykset ovat todella
hyviä postmodernissa yhteiskunnassa,
jossa yhteiset rituaalit katoavat,
eivätkä yksin siitä syystä, että
uskonnollinen pohja murenee, kuten
näemme parhaillaan tapahtuvan
Suomessa. Meillä murenee tietoyhteiskunnan
ja globalisaation paineessa
myös perinteinen yhteiskunnallinen
työnjako, ja sitä myöten työelämän
sääntöpohja. Samoin koulutuksen
ja opiskelun arvostus ja
halu panostaa siihen ovat kriisissä.<p>
Tutut urheilulajit
tahtovat olla
kriisissä kun aina
uusia keksitään.
Asevelvollisuusarmeija
ei enää
samalla tavalla
tarvitse ja vaadi
kaikkia poikia riveihinsä
kuin ennen.
Kulttuurin
alueella vanhat
suuruudet ovat
edelleen juhlinnan
kohteina,
mutta kysyä voi
kuinka Kiveä ja
Sibeliusta parhaiten
muistetaan
kahdenkymmenen
vuoden päästä.
Kaikki näihin
muutoksessa oleviin
elämänalueisiin kuuluneet perinteiset juhlat ja
rituaalit rapautuvat nekin, joten se joka koulussa
oppii kehittelemään omia juhlia, saa hyviä eväitä.
<p>
Katse-kirjan etiikkaosasto on selkeästi jaoteltu ja
käy aiheensa läpi yksityiskohtaisesti. Se on myös
mukana hetken upouusissa kysymyksissä, joiden
painoa pitemmällä tähtäimellä ei voi tietää. Laitat
ilman lupaa entisen ystäväsi kuvan Irc-galleriaan
halventavan ja ironisen nimimerkin taakse. Oikein
vai väärin? Perustele vastauksesi seurausetiikan
avulla! Liittyykö tapaukseen moraalinen valinta?
Pystyykö seurauksista päättelemään teon oikeudenmukaisuuden?
<p>
Eettisessä ajattelussa esimerkkien valinta tuo
aina runsaudenpulan. Jos kirjaan olisi otettu vain
näitä tuoreimpia, olisi voinut syntyä käsitys että
moraaliajattelu on pelkkä selviytymisopas nykyviidakossa.
Jos olisi otettu vain klassisia, olisi ikään
kuin vain kahlattu läpi kulttuurihistoriaa ja kansanperinnettä.
Nyt selkiää, että moraali on ensinnäkin
löydettävissä, kulttuurifilosofin hahmotettavissa eri
aikojen oloista ja tapahtumista. Se on jaettavissa
lajeihinsa ajattelun ja toiminnan kulloistenkin perusteiden
mukaan. Onko pidetty silmällä velvollisuuksia
vai seurauksia? Mutta moraali on myös toiminnan
ohje. Se on yhtä hyvin ennakkosuunnittelua
kuin jälkiviisautta.
<p>
<h3>Lukiossa pohja teoreettiselle
ajattelulle</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://et-opetus.fi/images/kirjoja/tammi-dialogi-tiedosta-ja-maailmankuvasta.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="200" width="135" src="http://et-opetus.fi/images/kirjoja/tammi-dialogi-tiedosta-ja-maailmankuvasta.jpg" /></a></div>
Lukiolaisten kirjoista <a href="http://ratkaisut.wsoypro.fi/web/guest/dialogi">Tammen Dialogi-sarjan</a> teoreettisen
ajattelun perusteita esittelevä osa on nimeltään
Tiedosta ja maailmankuvasta. Järkiperäisen
ajattelun edellytyksiä ja rakenteita arvioidaan
yksilön, tieteen ja yhteiskunnan kannalta. Ensiksi
peruskysymykset: mitä on olemassa ja millä tavoin?
Nämä kaksi kysymystähän muodostavat perinteisesti
nimettyinä metafysiikan ja ontologian filosofiset
ongelmakentät. Näihin liittyy saumattomasti
kysymys mitä voidaan tietää eli epistemologia.
Oppikirja tarjoaa siten kunnolla luettuna ja käytettynä
lukiolaiselle mainion mahdollisuuden perustavanlaatuisten
tietoa organisoivien lähestymistapojen
avulla luoda omaan ajatteluun kunnollinen pitävä
järjestys.
<p>
Nykyinen tietoyhteiskunnaksi sanottu informaatiotulva
on helpompi hallita sille, joka osaa asettaa
kaiken maailman tiedot sopiviin lokeroihinsa. Tuo
tuossa on mielipide tahi arvio, tuo on tutkimuslähtökohta
eli hypoteesi, tuo on tieteellinen teoria, tuo
on tutkimustulos. Tuo käsite on tilastollinen, tuo
humanistisen tutkimuksen teoriakäsite, tuo luonnontieteellinen
käsite, tuo propagandan iskulause. Tosiasiahan
on, että ihmisaivojen kyky käsitellä tietoa
ei aseta meille kovin tiukkoja rajoja, kunhan vain
tiedot ovat mielekkäässä suhteessa toisiinsa. Silloin
niitä pystytään jäsentämään ja käyttämään tehokkaasti.
<p>
Lokerointi ei myöskään tarkoita ajattelun jäykkyyttä.
Jäykkyys seuraa usein päin vastoin siitä että
lokeroita ei ole tarpeeksi. Ylimääräistä vaivaa ja
voimia menee paljon ongelmien tilapäisiin hätähahmotuksiin
ja niiden korjailuun, eikä varsinaiseen
ajattelutyöhön edes päästä.
<p>
Tietenkään terve ajattelu ei ole pelkästään olemista
koskevan opin ja rationaalisuuden varassa.
Hyvät ihmissuhteet ja tunne-elämä ovat vielä tärkeämpiä.
Mutta toimivan kulttuuripersoonallisuuden
rakentaminen vaatii myös filosofisia perustaitoja.
<p>
Mitä on tiede? Harvalle keski-ikäiselle omat kouluvuodet
1950- tai 1960-luvulla tarjosivat selkeää
käsitystä tieteiden jaottelusta ja niiden tyypillisistä
tutkimuskohteista. Erityistieteiden ja etenkin luonnontieteiden
tutkimustuloksia ja tutkimusmenetelmiä
kyllä opeteltiin. Hyvä niinkin, mutta tänään kun elämänkatsomustieto
lukiokurssillaan pystyy pätevästi
hahmottamaan tieteiden järjestelmän, nykyoppilas
on paremmin kotonaan tieteelle ja sen teknisille sovellutuksille
perustuvassa nykymaailmassa.
<p>
Tieteellisen tiedon ymmärtämiseen kuuluu olennaisesti
myös taju sen yhteiskunnallisesta ehdollisuudesta,
tiedollisesti monimutkaisesta epävarmuudesta
ja edistyvyydestä. Samalla kun tiede etenee,
osa siitä aina vanhenee. Politiikassa on usein tapana
ajaa sitä tai tätä hanketta tai torjua aloitteita vetoamalla
tieteellisiin tuloksiin. Vielä äskettäin luonnonsuojeluvaatimuksia
vastustettiin ja yritettiin lykätä
sanomalla, että saastumisesta tai lajien vähenemisestä
ei ole tieteellisiä todisteita.
<p>
Nyt tieteen toimintatavat ymmärtävä lukiolainen
näkee tällaisten puolitotuuksien läpi. Jos on osoitettu,
että viitakerttusen populaatio jollakin alueella
on heikentynyt vahvasti, ei tosin ole osoitettu, että
sen elinmahdollisuudet ovat lopullisesti menneet,
että ympäristö on niin pahasti tuhoutunut. Hidas tieteellinen
tutkimus ei ole kerta kaikkiaan vielä kerinnyt
hankkimaan tarpeeksi tietoa tilanteesta. Mutta
tutkimuksen keskeneräisyys ei kumoa selkeitä havaintoja.
Havaitut tosiseikat, niiden syiden tieteellinen
analyysi ja niistä vedettävät toiminnalliset ja
poliittiset johtopäätökset ovat eri asioita, vaikka sidoksissa
toisiinsa.
<p>
Ontologia on hyödyllistä tuleville skeptikoille ja
ateisteille, koska siitä näemme, että kristinopin ikiaikojen
Jumalan olemassaolo on samaa luokkaa
kuin Aku Ankan. Kumpaakaan ei tavata aineellisessa
todellisuudessa, mutta molemmista on paljon niin
sanottua representaatioita, eli käsityksiä, esityksiä,
kuvia ja kertomuksia. Nämä ovat siinä mielessä riippumattomia
ihmisyksilöiden henkilökohtaisista tajunnansisällöistä,
että niiden olemassaolo jatkuu kulttuurikäytäntöinä.
Sukupolvet toisensa jälkeen jatkavat
juttua Aku Ankasta. Hän ja Jumala ovat niin sanottuja
kulttuuriobjekteja, kuten myös esimerkiksi
matematiikan käsitteet. Karl Popperin kolmen maailman
ontologiassa ne kuuluvat maailma kolmoseen.
Maailma yksi on materia, maailma kaksi on yksilön
tajunta.
<h3>Oppikirjat asiallisia</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-tAdLAKZ7aNI/T6weKaUCY_I/AAAAAAAAAFc/s5F7tnt35mc/s1600/hyva-elama.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="176" width="120" src="http://2.bp.blogspot.com/-tAdLAKZ7aNI/T6weKaUCY_I/AAAAAAAAAFc/s5F7tnt35mc/s200/hyva-elama.jpg" /></a></div>
Editan lukiosarjan <a href="http://netmarket.edita.fi/cgi-bin/netmarket/webprog/item/page.htm?itemCode1=37-1514-0&RowNum=1">Hyvä yhteiskunta</a> tuntuu sävyltään
vähemmän problematisoivan; pikemminkin
se on luennoiva. Luennot ovat kuitenkin ajan tasalla
ja kattavia, niin yhteiskunnassa kuin yhteiskuntafilosofiassa,
joten taitavan opettajan ja kiinnostuneiden
oppilaiden käytössä kirja toiminee.
Vaikkapa työelämästä voimme lukea seuraavaa:
Työ, siinä mielessä kun se on hengissä pysymisen
edellytys tai pakko, ei ole ihmisen perustarve
tai edes luonnollinen halu. Kaikkea työtä ei enää
voida pitää välttämättömänä ihmisten ja yhteiskunnan
hyvinvoinnille. Voidaan väittää perustellusti,
että maailmassa jo nyt tehdään liikaa työtä.
<p>
Koska kaikki työnteko muokkaa ympäristöämme,
on ympäristönsuojelun kannalta toivottavaa
että työntekoa voitaisiin vähentää. Heureka! Kunpa
tämä ilosanoma joskus leviäisi suoritusyhteiskuntaamme.
Aivan toistahan kuulemme päivästä
päivään kaikilla aalloilla. Ei tahdota tunnustaa että
toisten työ on välttämättömämpää kuin toisten,
esimerkiksi sairaanhoito tärkeämpää
kuin teiden kunnossapito.
<p>
Yhteiskuntaoppi on ainakin tässä
reilusti ja ilahduttavasti edellä vielä
modernissa edistysuskossa ja laajentumisajattelussa
kiinni olevia yhteiskunnallisia
käytäntöjä – ja niitä puolustavien
eri tahoilla toimittamia liturgioita.
<p>
Ylipäätään kaikki nämä kouluissa
suositut kirjat ovat ammattimaisesti
toimitettuja, kuvitettuja, taitettuja ja
painettuja, voi sanoa erinomaisia. Vähempi
ei nykykoululaiselle riittäisikään.
Kirjoittajien joukossa on tunnettuja
vapaa-ajattelijoita ja yliopiston
professoreita. Hyvin ovat siis pullat
uunissa kirjojen osalta elämänkatsomustiedossa.
<p>
Toinen kysymys on kuinka paljon
voimia raskaassa koulutyössä oppilailta
riittää kriittiseen ajatteluun. Usein
kuultu kysymys heikompien oppilaiden
taholta on ollut: Mitä tästä on hyötyä?
Suorittavaa tehokkuutta ja aineellista
hyvää hankkivaa päämäärätietoisuutta
ylistävä kulttuurimme ei ainakaan
kansalaistasolla kannusta
ajattelua; ei kannusta ja jopa saattaa
sen epäluulon alaiseksi – se voi jarruttaa
toimintaa ja bisnestä.
<p>
Huvittava todistus nykytilanteen
puolustamisen arvoisesta tasosta on vertailu vuonna
1965 julkaistuun koululaisen siveysoppiin nimeltä
Oikein vai väärin. Sisällöltään sinänsä monipuolinen
ja kaunokirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa hyvin
esille tuova kirja paljastaa aikansa pikkuporvarillisen
asenteellisuuden. Tuon vuosikymmenen tunnettu
kulttuuriradikalismi ja edistyksellisyys loistaa poissaolollaan.
Lähestymistapaa kuvaavat lukujen otsikot:
Reipas ja hyväntuulinen, Järjestys se olla pitää,
Hyvä sydän on kultaa, Tahtoelämän kehittäminen,
Juoruilu on vahingollista.
<p>
Oppikirja näkyy tuolloin olleen jäljessä yhteiskuntakehityksestä,
päin vastoin kuin tänään. Toisaalta
on ehkä nyt enää vaikea tajutakaan, miten yhtenäinen
ja ongelmaton Suomi tuolloin taisi olla. Tai ainakin
yhteisesti tunnustettujen arvojen alue oli huomattavasti
laajempi kuin nyt. Minkä sille voi. Maailmasta
on tullut monimutkaisempi. Elämänkatsomustiedon
oppikirjat selittävät uutta tilannetta hyvin.
<p>
Erkki Haapaniemihttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-19542038323898830122012-05-10T11:08:00.000+03:002012-05-10T11:09:54.820+03:00ET-opetusta kaikille!Suvi Auvisen toimittama uutinen on julkaistu aiemmin <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/vapaa-ajattelija-2012-01.pdf">Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2012/1</a>.
<p>
<i>Joskus pieni ihminen saattaa voida vaikuttaa asioihin suuren koneiston sisällä. Yhdeksäsluokkalainen tyttö toivoi työelämään tutustumisjaksollaan eduskunnassa kaikille mahdollisuutta valita uskonnon sijaan elämänkatsomustieto. Toive johti kirjalliseen kysymykseen ja opetusministerin vastaukseen.</i>
<p>
Vihreiden kansanedustaja <a href="http://www.outialanko.fi/">Outi Alanko-Kahiluoto</a> kirjoitti <a href="http://www.outialanko.fi/blogi/oikeus-elamankatsomustietoon-kuuluu-kaikille-oppilaille">blogissaan</a> alkuvuodesta 2012 kokemuksestaan viime syksyltä. Alanko-Kahiluodolla oli työharjoittelussa yhdeksäsluokkalainen tyttö, joka hakeutui eduskuntaan suorittamaan opinto-ohjaukseen kuuluvaa työelämään tutustumisjaksoa. Alanko-Kahiluoto oli kysynyt harjoittelijaltaan, olisiko tällä mielessä epäkohta, johon tämä haluaisi eduskunnassa puuttua. Harjoittelija halusi nostaa esiin kysymyksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta.
<p>
Alanko-Kahiluoto kirjoittaa blogissaan aiheesta seuraavasti:
”<i>Kukaan ei ole Suomessa velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Perustuslaki koskettaa meistä jokaista, myös alaikäistä lasta ja nuorta. Suomessa on kuitenkin valtionkirkko. Tämän vuoksi myös kirkkoon kuuluvan oppilaan on pakko osallistua uskonnon opetukseen, vaikka haluaisi valita elämänkatsomustiedon. Peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen, ellei sitten eroa kirkosta, johon alaikäinen tarvitsee huoltajansa suostumuksen. Siten todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kirkkoon kuuluvankin tulisi kuitenkin saada opiskella elämänkatsomustietoa niin halutessaan. Kirkkoon kuulumaton saa nimittäin itse valita, osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Sama valinnanvapaus tulisi olla kirkkoon kuuluvalla.</i>”
<p>
Alanko-Kahiluoto valmisteli harjoittelijansa kanssa kirjallisen kysymyksen, jossa opetusministeri Jukka Gustafssonilta kysyttiin voisi tällä hallituskaudella tehtävän perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuuden, ja voisiko lainsäädäntöä uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voisi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta.
<p>
<a href="http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_402_2011_p.shtml">Vastauksessaan Gustafsson kirjoittaa</a>: ”<i>Asia on keskeinen oppilaiden uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Asiasta käydyn keskustelun valossa on syytä tarkastella perusteellisesti uudestaan onko tarkoituksenmukaista tai perusteltua rajoittaa kirkkoon kuuluvien oppilaiden oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja heidän vanhempiensa oikeutta valita lapsellensa opetettava katsomusaine.</i>”
<p>
Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa. Yhtenä tavoitteista on vahvistaa arvokasvatusta, johon elämänkatsomustieto olisi hyvä oppiaine. Alanko-Kahiluoto päättää tekstinsä seuraavasti: ”<i>ET antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Elämänkatsomustiedon muuttaminen valinnaiseksi oppiaineeksi olisi edistysaskel kohti arvoiltaan suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.</i>”
<p>
Suvi Auvinen
<p>
Lähteet:
<ul>
<li>Kirjallinen kysymys 402/2011 vp: <a href="http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_402_2011_p.shtml">Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuus</a>, 29.12.2011.
<li>Outi Alanko-Kahiluoto, <a href="http://www.outialanko.fi/blogi/oikeus-elamankatsomustietoon-kuuluu-kaikille-oppilaille">Oikeus elämänkatsomustietoon kuuluu kaikille oppilaille</a>, 9.1.2012.
</ul>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-82424975097032229102012-05-05T20:33:00.002+03:002012-05-06T22:27:30.096+03:00ET:n "esihistoriaa"Lasse Pylkin teksti on julkaistu aiemmin <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/vapaa-ajattelija-2012-01.pdf">Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2012/1</a>.
<p>
Ruotsinvallan aikana hallitusmuoto perustui vankasti uskonnolle, kristinuskolle. Näin oli myös Suomessa aina itsenäistymiseen asti. Valistus toi 1800-luvun lopulla mukanaan ajatuksen uskonnon vapaudesta. Esimerkiksi Minna Canth ja eräät muut halusivat perustaa järjestön, jonka nimeksi aiottiin Yhdistys Uskonnonvapautta ja Suvaitsevuutta Varten. Anomus hylättiin.
<p>
1903 perustetun Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen yhtenä päätavoitteena oli valtion ja kirkon ero toisistaan. Muitakin samaa ajavia yhdistyksiä perustettiin, mm. opiskelijayhdistys Prometheus. Haluttiin luopua pakollisesta uskonnonopetuksesta. Suurlakon 1905 jälkeen perustettiinkin uskonnonvapauskomitea, jonka tehtävänä oli uskonnonvapauslain valmisteleminen. Komitea ei keisarillisessa Suomessa saanut tehdä työtään.
<h2>Itsenäisyyden alkuaikoja: uskonnonhistoriaa ja siveysoppia</h2>
Vuonna 1917 Uskonnonvapauskomitea esitti, että uskonnonhistoriaa opetettaisiin tunnustuksettomana ja että sen rinnalla opetetaan siveysoppia. Laki uskonnonvapaudesta astuikin voimaan 1923. Uskonnonopetuksesta siinä säädettiin seuraavaa: <p>
<i>Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta.</i>
<p>
Asia sai kuitenkin heti ankaraa vastustusta kirkollisissa piireissä. Pelättiin kansan siveellisyyden kärsivän, jos kaikille ei opeteta kristillisyyteen perustuvaa pakollista siveysoppia. Myös poliittiset puolueet vastustivat sitä.
<p>
1922 valtioneuvosto antoi esityksen laiksi uudesta kansakoulusta. Sen mukaan siveysoppi olisi ollut pakollinen oppiaine niille, jotka eivät osallistu uskonnonopetukseen.
<p>
Esitys ei mennyt läpi, mutta 1923 säädettiin laki kansakoulun perusteista, jossa oppiaineesta käytettiin nimeä uskonnonhistoria ja siveysoppi. Kirkkoon kuuluvat opiskelivat pakollista uskontoa. Sen mukaisesti katsomusopetus Suomessa sitten järjestettiin seitsemän vuosikymmenen ajan.
<p>
Opetussuunnitelmat kuitenkin edelleen heijastivat vahvasti yhteiskunnan evankelisluterilaisuutta. Katsottiin, että uskontokuntiin kuulumattomien opetuksen oli avarrettava oppilaiden henkistä näköpiiriä perehdyttämällä heitä uskonnollisen elämän muotoihin ja arvoihin. Opetus oli uskontokeskeistä, eikä uskonnottomia elämänkatsomuksia ollut olemassa.
<p>
1957 oppiaineen nimi muutettiin uskontojen historiaksi ja siveysopiksi.
Peruskouluun siirryttäessä oppiaineella oli kuitenkin merkitystä. Lainsäädännössä ja opetussuunnitelmissa oli otettava huomioon myös uskonnoton katsomusopetus.
<h2>ET:n uudempi historia</h2>
1964 asetettu Peruskoulukomitea esitti oppiaineluetteloon uskontoa, uskontojen historiaa ja siveysoppia. 1967 eduskunnalle annettiinkin esitys laiksi koulujärjestelmän perusteista. Se ehdotti yhteisten oppiaineiden luetteloon siveysoppia. Uskonnonopetuksesta vapautetuille opetettaisiin uskontojen historiaa. Kun kiista itsenäisestä siveysopista olisi viivästyttänyt peruskoulun puitelain hyväksymistä, sivistysvaliokunta esitti kansakoulusta tuttua mallia, jossa siveysoppi oli yhdistetty uskonnonhistorian opetukseen. Niinpä uskonnonopetuksesta vapautetuille säädettiin oppiaine uskonnonhistoria ja siveysoppi.
<p>
Monet halusivat yhä, että uskonnonhistoria ja siveysoppi pohjautuisi edelleen tunnustukselliseen kristilliseen aineistoon. Tämä herätti kiivasta keskustelua, ja 1972 asetettiin työryhmä muuttamaan aineen opettajan opasta vähemmän tunnustukselliseen suuntaan.
<h2>Kantelu YK:n ihmisoikeuskomitealle </h2>
Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen teki 1978 YK:n ihmisoikeuskomitealle kantelun peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelmasta. Komitea ratkaisi kantelun Hartikaisen eduksi 1981 todeten mm.:
<p>
<i>Sopimusvaltio myöntää, että vaikeuksia on syntynyt nykyisen opetussuunnitelman (joka näyttää ainakin osaksi olevan uskonnollinen) toteuttamisessa, mutta komitea uskoo, että ongelmien ratkaisemiseksi on ryhdytty asianmukaisiin toimiin, eikä näe mitään syytä päätellä, ettei niitä saataisi ratkaistuiksi yleissopimuksen 18. artiklan 4. kohdan vaatimusten mukaisesti nykyisten lakien puitteissa.</i>
<p>
Vuonna 1981 aikaan saatiinkin ensimmäinen tunnustukseton uskonnonhistorian oppimäärä. Oleellisena osana siinä oli yleishumanistista etiikkaa ilman sidosta uskontoon.
<h2>Elämänkatsomustiedon opetus alkaa</h2>
Koko 1980-luvun alun käytiin keskustelua uskonnonhistoria-nimisen oppiaineen nimestä ja sisällöstä. Esillä olivat nimet uskontotieto, etiikka sekä elämänkatsomustieto. Etiikkaa oli esitetty myös sekä peruskoulun että lukion oppiaineeksi. Perusteluksi uskonto-sanan poistamiseksi nimestä esitettiin, että suurin osa aineen oppilaista tuli kodeista, joissa huoltajat olivat uskonnottomia. Siksi opetuksen sisällönkin tulisi olla katsomuksellisesti puolueetonta ja oppiaineen nimeksi sopisi etiikka tai elämänkatsomustieto.
<p>
Vapaa-ajattelijain liiton kanta oli, että tunnustukselliselle uskontojen opetukselle vaihtoehtoinen oppiaine rajattaisiin laissa koskemaan vain uskonnottomia oppilaita.
<p>
1983 hyväksyttiin uudet koululait. Niiden §:ssä 13 säädetään:
<i>Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.</i>
<p>
Elämänkatsomustiedon oppimäärä vahvistettiin 1985. Näin oli ET saanut virallisen aseman.
<p>
Lähteet:
<ul>
<li>Et-opetus.fi
<li>Pekka Elo & Jaakko Linnankivi: Et-opetuksen historiasta: Oikeuden ja kohtuuden tiellä (FETO)
<li>Wikipedia
</ul>
Lasse Pylkkihttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-88071888204922657162012-04-30T11:58:00.000+03:002012-04-30T12:03:22.216+03:00ET oppiaineenaEero Salmenkiven teksti on julkaistu aiemmin <a href="http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/vapaa-ajattelija-2012-01.pdf">Vapaa Ajattelija</a> -lehdessä numero 2012/1.
<h2>ET koulukasvatuksen keskiössä</h2>
ET on uskonnottomien rinnakkaisaine uskonnolle. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina”, joten mitään yliluonnollisia voimia ei oppiaineessa oleteta todellisiksi. Näinhän ei toki – uskontoa lukuun ottamatta – tehdä muissakaan koulun oppiaineissa. Esimerkiksi kemiassa tai historiassa selitys, että asia tapahtui, koska jumala puutui ihmeen kautta tapahtumiin, ei ole hyväksyttävä vastaus. Siten ET ei lähtökohdiltaan eroa useimmista koulun oppiaineista. Uskontokuntiin kuulumattomuus ei myöskään sinänsä ole mikään katsomus, ja erilaisia uskonnottomia katsomuksia on monenlaisia, joten oppiaineessa ei ole opeteta mitään erityistä maailmankatsomusta. Tämän takia ja koska humanistiseen perinteeseen liittyvät eettiset ohjeet ovat hyvin yleispäteviä ja kaikille sopivia, oppiainetta on kehitetty yleiskasvatukselliseen suuntaan.
<p>
ET:ssä opetetaan katsomuksellista yleissivistystä ja hyvää elämää edistäviä taitoja, kuten toisen huomioon ottamista ja eettisen ajattelun taitoja. Jotta oppiaine ei muodostuisi oppilaiden aivopesuksi jonkinlaiseen tulkintaan nyky-Suomen arvomaailmasta, Suomen virallisesti hyväksymät kansainväliset eettiset periaatteet ovat oppiaineessa erityisen keskeisessä roolissa. Näistä ensisijaisena voi pitää ihmisoikeusetiikkaa – onhan ET itsekin tavallaan omantunnonvapauden ilmaus, joka sai kehitykselleen pontta Erkki Hartikaisen vuonna 1978 YK:lle tekemästä ihmisoikeuskantelusta. Muita periaatteita ovat demokratia, rauha ja suvaitsevaisuus. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteista lähtien keskeiseen asemaan on noussut myös kestävä kehitys.
<p>
Koska ET:ssä opetetaan juuri niitä asioita, joihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut ja joita maassa on pidetty kasvatuksellisesti arvokkaimpina, ET:n opetus on hyvin lähellä opetussuunnitelman arvoperustan opettamista. Siten oppiainetta voi vähäisestä oppilasmäärästään huolimatta pitää maamme yleissivistävän koulutuksen kasvatuksellisesti keskeisimpänä oppiaineena.
<h2>ET:n opetus</h2>
ET:ssä ei siis opeteta mitään erityistä katsomusta tai perinnettä. ET:n tavoitteena on kehittää oppilaan omaa identiteettiä ja katsomusta. Tämä merkitsee lähtemistä oppilaan omasta maailmasta ja oppilaan oman arvoja ja asenteita koskevan pohdinnan herättämistä ja tukemista. Oppilaslähtöisyydessään ET edustaakin nykyaikaisen kasvatustieteen ja suomalaisen perusopetuksen parasta perinnettä.
<p>
Perusopetuksen alaluokilla oppilaan maailmasta lähteminen merkitsee arkipäivän ongelmien käsittelemistä keskustelun, tarinoiden ja pohdinnan keinoin. Kansainvälisesti tällaista pohtivaa arvo- ja asennekasvatusta on edustanut erityisesti ns. filosofiaa lapsille -liike. Siksi elämänkatsomustiedon opetuksella on myös alimmilla luokilla ollut läheinen suhde filosofointiin. Perusopetuksessa tämä ei tarkoita mitään filosofian perinteen muistiin painamista vaan avointa keskustelua ja pohdiskelua.
<p>
Perusopetuksen ylimmillä luokilla ja lukiossa mukaan tulee katsomuksellisen yleissivistyksen ja arvostelukyvyn laajentaminen perehtymällä erilaisiin katsomuksiin ja moraalipohdintoihin. Koska lukiossa filosofia on erillinen oppiaine, on ET:tä erityisesti 2003 opetussuunnitelman perusteissa profiloitu toisaalta nuoren omakohtaiseen elämänkatsomukselliseen etsintään, toisaalta erilaisiin kulttuurintutkimuksen alueisiin, kuten antropologiaan.
<p>
Opettajalle ET-keskustelujen johtaminen asettaa melko suuria vaatimuksia. Opettajan tulee olla avoin kuuntelemaan lasten ja nuorten mielipiteitä. Tämä avoimuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä. Niin keskustelussa kuin käytännön toiminnassakin toisia pitää kunnioittaa eikä heitä saa vahingoittaa. Opettajan tehtävänä on lapsen ja nuoren omista lähtökohdista saada hänet tunnistamaan opetussuunnitelman arvoperusta sekä ymmärtämään esimerkiksi suvaitsevaisuuden ja demokratian arvo ja niiden puolesta esitetyt perustelut. Koska ET:n opetusjärjestelyissä ja opettajien pätevyydessä on paljon parannettavaa, edellä mainitut ja opetussuunnitelmatasolla ilmeiset ET:n vahvuudet eivät valitettavasti aina toteudu oppiaineen opetuksessa käytännön tasolla.
<p>
Kirjoittaja FT Eero Salmenkivi toimii ET:n ja filosofian didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa.http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-87316778083895464032012-03-06T10:06:00.010+02:002012-03-06T10:25:21.608+02:00Elämänkatsomustietoa alakoulussa IXKeskeisiä sisältöjä:<ul> <li> toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen<br /><li> hyvä, oikean ja väärän erottaminen<br /><li> ystävyyden merkitys elämässä<br /><li> oikeudenmukaisuus<br /><li> hyvä elämä. </ul> Otan työkaluksi Timo Parvelan kirjan <a href="http://wsoy.fi/yk/products/show/82941">Onnenpyörä</a>. Luen sitä muutama luku kerrallaan ja samalla jokainen tekee isoa piirrosta ohjeitteni mukaan. Tuntien lopussa leikimme, leikeille on jäänyt aivan liian vähän aikaa viime kuukausina.<br /><br />Leikkejä: Toisella tunnilla jatkamme Lasten lakioppia. Sen lisäksi käyn läpi Helinä Rautavaaran museon julkaisemaa kirjasta <a href="http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_12/6118">Afrikan tähti – pelilaudan kääntöpuoli</a>, siinä annetaan paljon asiatietoa Afrikasta.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 10</span> Jos tarvitaan päivänavausta, aiheena on Rasismin vastainen päivä.<br />Kirjasta s. 8-20<br />Onnenpyörä: Olisitko toiminut samoin kuin Pii? Perustelut?<br />Omena: Poikien nimet: Pii, alkuaine, jota on esim. kivessä ja lasissa, Argon on jalokaasu. Miksi kirjailija on valinnut tällaiset nimet? Onko kertomus oikeudenmukainen? Mikä tarinassa todistaa, että pojat ovat ystäviä?<br />Piirretään omenapuu ja kirjoitetaan sen yläpuolelle: Jotkut asiat tuovat hetken onnen, niihin pitää tarttua! <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 11</span><br />s.22-34<br />Honkkelit: Miten sadun voi selittää? Joku asia on toiselle tärkeämpi kuin toiselle.<br />Kivi: Oliko kivi onnenkivi? Miten se muutti Piin päivän? Onko amuleteilla merkitystä? <br />Honkkelit: Mikä oli honkkelien elämän tarkoitus? Kannattaisiko heidän muuttaa tavoitteitaan? Millaisia tavoitteita itse olet asettanut elämällesi? Piirretään virta ja honkkelit.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 12</span><br />s. 35-43<br />Mahdollinen ystävä: Mikä yhdisti Piitä ja unnia? Pullo: Mikä sai kalakin ponnistelemaan kovasti? Miksi? Millaiset asiat saavat sinut ponnistelemaan kovasti? Piirretään kivi ja pulloposti.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 13</span><br />s. 44-55<br />Tehtävä: Mikä oli kalakin uusi tehtävä? Miksi se koki sen niin tärkeänä? Mitä tarkoittaa ”elämäntehtävä”. Toiset: Onko toisten onni tärkeämpää kuin oma onni?<br />Keinulauta: Miten unni suhtautui Piin ja Argonin ystävyyteen? Mitä voimme siitä oppia?<br />Pesä: Miten kalakki aikoi saada yhteyden Onniin? Piirretään järvi ja kalakki kivellään sekä omenapuun yläpuolelle keinulauta.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 14</span> pitkäperjantai<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 15</span><br />päivänavausaiheena Kansainvälinen Reilun kaupan päivä<br />s. 56-65<br />Tuoli: Miksi valintojen teko on tärkeää<br />Sydän: Mitä mieltä olet poikien tavasta lohduttaa Onnia? Miten itse olisit toiminut? Milloin ikävöinti on hyvä tapa toimia, milloin ei? Piirretään haitaroita taivaalle. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 16</span><br />s. 66-74<br />Mikä oli Onnin yllätys? Miksi kannattaa rohkeasti kokeilla uusia asioita? Mitä muita onnellisia asioita tarinassa tapahtui? Mikä jäi parhaiten mieleesi?<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 17</span><br />Retki Vapriikin Lintu-näyttelyyn. <br /><br />Toukokuussa rakennan tuntini seuraavien teemojen ympärille: <br />Suomi puhtaaksi päivässä -haaste toukokuussa<br />9.5. Eurooppa-päivä<br />9.5. Kansainvälinen Reilun kaupan päivä, Tampereen Reilun kaupan kaupunki 4 vuotta <br />22.5. Luonnon monimuotoisuuden päivä<br />5.-13.5. Valtakunnallinen Pyöräilyviikko<br /><br />Satu Arjannehttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-91392156542024969992012-01-17T00:19:00.000+02:002012-01-17T00:28:09.571+02:00Kirjaesittely: Etiikkaa elämänkatsomustietoon<a href="http://ratkaisut.wsoypro.fi/web/guest/971">Etiikkaa elämänkatsomustietoon</a> (WSOYpro, nyk. Sanoma Pro) on uusi, vuonna 2011 julkaistu oppikirja elämänkatsomustietoon. Se on suunnattu yläluokille opetussuunnitelman Etiikka ja hyvä elämä–opintokokonaisuuden opiskeluun. Kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään etiikan keskeiset käsitteet ja teoriat, minkä jälkeen niitä sovelletaan etiikan eri osa-alueille. Oppikirjassa tarkastellaan ihmisoikeusetiikkaa ja lapsen oikeuksia, ihmisenä olemiseen ja hyvään elämään liittyviä kysymyksiä, elämänkaaren etiikkaa sekä yhteiskunta-, ympäristö- ja eläinetiikkaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-4u4Es1_q_WE/TxSjiIgLOZI/AAAAAAAAAEk/GHfMs_8QGFY/s1600/etiikkaa.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 194px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-4u4Es1_q_WE/TxSjiIgLOZI/AAAAAAAAAEk/GHfMs_8QGFY/s200/etiikkaa.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5698359235323836818" /></a><span style="font-style:italic;">Etiikkaa elämänkatsomustietoon</span>–oppikirjan tekijät, Kristiina Holm, Mari Kronlund, Jarno Parviola ja Riitta Vaaramo, ovat yläkoulun aineenopettajia, joille nuorten arki ja oppimiseen liittyvät asiat ovat tuttuja. Oppikirja onkin suunniteltu mahdollisimman käyttäjäystävälliseksi niin oppilaalle kuin opettajalle. Tähän on tähdätty esimerkiksi sillä, että kappaleet etenevät aukeamittain. Näin tietyt teemat eivät juokse pieninä palasina usealle sivulle vaan oppilaan on helppo hahmottaa ne kokonaisuuksina. Kirjan selkeyttä lisää osaltaan se, että tekstissä on vain kaksi otsikkotasoa. Lisäksi kappaleissa keskeiset käsitteet on lihavoitu ja niiden merkitys selitetty käytön yhteydessä. Käsitteet selityksineen löytyvät myös hakemistosta kirjan takaa.<br /><br />Oppikirjan eräs keskeinen elementti on visuaalisuus. Värikuvat ovat innostavia ja ajatuksia herättäviä. Kuvat täydentävät kappaleiden asiasisältöjä ja niiden yhteyteen on laadittu informatiiviset kuvatekstit. Kukin luku alkaa suurella valokuvalla, ja kuvateksti orientoi aiheeseen esimerkiksi kysymyksen avulla. Luvut päättyvät tehtäviin, joiden joukosta löytyy myös kuvan tulkintatehtäviä. Opettaja voi käyttää tehtäviä niin oppitunnilla kuin kotitehtävinäkin. Vastausesimerkit oppikirjan tehtäviin ovat opettajan aineistossa.<br /><br />Oppikirjan kirjoitusvaiheessa tekstiä luetutettiin yläkoululaisilla. Esimerkiksi omat 8. luokan elämänkatsomustiedon oppilaani antoivat palautetta kirjan luvuista. Tätä arvokasta tietoa hyödynnettiin niin, että kirjan teksti olisi nuorelle lukijalle mahdollisimman selkeää ja johdonmukaista sekä ikätason mukaista.<br /> <br /><span style="font-style:italic;">Etiikkaa elämänkatsomustietoon</span>–kirjan sisällöt voi opettaa esimerkiksi siten, että yhtä aukeamaa kohden varaa yhden oppitunnin. Toisaalta opettaja voi myös nostaa yhdellä aukeamalla esitellyistä useista asioista yhden aiheen tarkempaan tuntikohtaiseen käsittelyyn, kuten vaikkapa Ihminen ja etiikka–luvusta ihmissuhteiden merkityksen moraalin kehitykselle, tai Elämänkaaren etiikka–luvusta abortin tai eutanasian. Sisältöjä on helppo rikastuttaa monipuolisella opettajan aineistolla, jonka kirjan käyttöön ottava opettaja saa sähköisenä versiona. Opettajan materiaali on navigoitava: sen selaaminen ja osiosta toiseen siirtyminen on helppoa. Aineiston voi myös tallentaa omalle koneelleen. <br /><br /><span style="font-style:italic;">Etiikkaa elämänkatsomustietoon - Opettajan aineisto</span> tarjoaa runsaasti tuntimateriaalia ja apua arviointiin. Jokaista kirjan lukua vastaava opettajan materiaalin luku sisältää kolme osiota: 1) Oppikirjan kuvien taustatietoa, 2) Tuntimateriaalia ja 3) Arvioinnin avuksi. Osa oppikirjan kuvista on taustoitettu ja niistä löytyy kysymyksiä tai tehtäviä, joita opettaja voi hyödyntää opetuskeskustelussa. Tuntimateriaalia–osio puolestaan sisältää esimerkiksi kalvopohjia, lisätekstejä sekä yksilö-, pari- ja ryhmätöitä. Niiden avulla opettaja voi laajentaa oppikirjan teemoja oppilaiden tason ja opiskelunopeuden mukaan. Arvioinnin avuksi–osiosta löytyvät jokaiseen lukuun kertausveikkaukset sekä kirjalliset läksynkuulustelut. Tämän oppaan avulla opettaja pystyy opettamaan käsiteltävistä sisällöistä perustiedot sekä syventämään ja eriyttämään opetustaan. Opettajan aineistosta löytyvät ohjeet myös kurssilla mahdollisesti tehtävää etiikan esitelmää varten.<br /><br />Kirjan tekijät toivottavat elämänkatsomustiedon opettajille antoisia etiikan oppitunteja!<br /><br /><br />Kristiina Holm <br />Kirjan tekijä <br />ET:n opettaja, Helsingin normaalilyseohttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-49900099383034016562012-01-13T00:24:00.000+02:002012-01-13T00:42:59.094+02:00Elämänkatsomustietoa alakoulussa VIIIRakennan et-tunnit talvilomaan asti seuraaviin sisältöihin:<br /><br />Ihminen ja maailma<br /><ul><li>Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa<br /><li>luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys,<br /><li>maailmanperintö ja ympäristö.</ul><br />Olen tehnyt tähän aihepiiriin liittyvää oppimateriaalia Kustannusosakeyhtiö Otavalle. En saa jakaa materiaalia, joten kirjaan tähän vain oppituntieni aiheet. Lisämateriaalina käytän Reetta Niemelän kirjaa <a href="http://www.otava.fi/oppimateriaalit/oppimateriaali_sarjat/koulun_ymparistotieto_3_ja_4/fi_FI/sivusipulit/">Sivusipuli</a> (Otava), siinä on aihepiiriin liittyviä runoja ja satuja.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 2</span> Päivänavaus: Pallo on meillä, yleiskatsaus siihen, mitä on tulossa. Mitä on kestävä tulevaisuus (energian säästö, järkevä liikkuminen, veden säästö ja lajittelu käsitellään ympäristötiedossa, biologiassa ja fysiikka-kemiassa, tässä vain viittaan niihin). Koristelemme paperikannet monisteille, joita jaan jakson aikana.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 3</span> Tuunaan tavaroita.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 4</span> Roska päivässä –liike, ympäristömerkit. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 5</span> Päivänavaus Ystävänpäivä<br />Turhakkeita vuosien varrelta (<a href="http://www.suomenluonto.fi">Suomen Luonto</a> –lehden äänestyksiä).<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 6</span> Suojelen luontoa (uhanlaisten eläinten elämää Suomessa, <a href="http://www.wwf.fi">WWF</a>:n sivuilta löytyy hyvää materiaalia esim. ahmasta, sudesta, naalista, liito-oravasta, saimaannorpasta).<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 7</span> Minä ja muut, maailmanperintö ja ympäristö (sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä tulevaisuus).<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 8</span> Retki luontoon tai <a href="http://www.tampere.fi/vapriikki.html">Vapriikin</a> luonnontieteelliseen museoon, 2 h.<br /><br />Toisella Tunnilla opiskelemme jälleen <a href="http://www.talentumshop.fi/talecom/tuoteinfo/978-952-14-1178-6">Nuorten lakikirjaa</a> (Talentum). Kuudennen luokan oppilas tekee siitä muistiinpanoja ja pidän siitä hänelle kokeen keväämmällä.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 9</span> Talviloma.<br /><br />Satu Arjannehttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-87661775225790164092012-01-10T23:25:00.000+02:002012-01-11T00:31:33.586+02:00Uskonnoton joulujuhla päiväkodissaEt-opetus.fi-blogin lukija Satu K. on lähettänyt meille kertomuksen lapsensa päiväkodin joulujuhlasta.<br /><br />et-opetus.fi -blogin toimitus<br /><br /><span style="font-weight:bold;"><br />Uskonnoton joulujuhla päiväkodissa</span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-jV3mIZtmyfI/Twyz-4zXj5I/AAAAAAAAAEU/WkCm1YAbhBI/s1600/matkalla-joulun-taloon.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 149px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-jV3mIZtmyfI/Twyz-4zXj5I/AAAAAAAAAEU/WkCm1YAbhBI/s200/matkalla-joulun-taloon.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5696125521697935250" /></a>Lasteni ollessa päiväkodissa vein tyttäreni ryhmän tädeille lasteni kirjan <span style="font-style:italic;">Matka joulun taloon</span>. Kerroin, kuinka mukavia jouluaiheisia tarinoita kirjassa on ja ne sopivat kaikille lapsille. Lopulta ryhmän tädit päättivätkin järjestää joulujuhlan kirjan saman nimisen tarinan mukaisesti. <br /><br />Tarinassa pienet tontut haluavat kiireellä päästä jouluun, mutta Tuomas-tonttu vanhempana ja viisaampana lähtee pikkutonttujen opastajaksi ja näyttää mitä kaikkea pitää tehdä, ennen kuin joulu voi tulla. Juhlassa joka ryhmällä oli oma pisteensä, missä valmistauduttiin joulun tuloon ja vanhemmat saivat lapsineen kulkea ryhmissä omaan tahtiin. Ainoastaan tarina yhdessä ryhmässä aloitettin aina tiettyyn aikaan. Hiljentymisen ja cd:n kuuntelun lisäksi ryhmissä koristeltiin kynttilöitä, "paketoitiin lahjoja" eli tehtiin kuusenkoristeet ja laulettiin porukalla joululauluja. Ja niin kaikki oli valmista joulun tuloon.<br /><br />Juhla oli kaikkien mielestä oikein mukava, lämmin ja tunnelmallinen. Erityisesti pidettiin siitä, että oli toiminnallisuutta penkissä istumisen sijaan ja juhlasta jäi konkreettisia muistoja kotiin vietäviksi.<br /><br />Lisää tietoa:<br /><ul><li><a href="http://www.lib.hel.fi/Page/4010ddf3-2b06-43d9-9fcd-d9e33ecf8b96.aspx?announcementId=94904250-0641-4cfb-bb76-4d1ffcf7292f&groupId=2426433e-8e54-4bf2-b21a-f36575b28c8e">Matka joulun taloon</a> -kirjan esittely Helsingin kaupungin kirjaston www-sivuilla. <br /><li><a href="http://www.youtube.com/watch?v=K_LXgILvavI">Avaatko oven</a> -laulu kirjasta Matkalla joulun taloon.<br /></ul>http://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-43895857671734171482011-10-14T16:47:00.000+03:002011-10-14T17:00:16.168+03:00Elämänkatsomustietoa alakoulussa VII<span style="font-weight:bold;">Lokakuu</span><br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 41</span> Taikausko <br />Mitä taikauskoisia olettamuksia oppilailla on? Miksi on taikauskoa?<br />(Taikauskojuttuja löytyy netistä vaikka kuinka paljon.) Taikauskoa oli jo antiikin ajalla. Taikauskon kautta pääsemme epistemologiaan eli tietoteoriaan. Mitä on tieto? Mikä on totta? Mitä voi epäillä ja mistä voi olla varma? Miten voi löytää varmaa tietoa? Yritämme kääntää taikauskoisia sanontoja tietoperäisiksi. Toisella tunnilla puhumme Platonin aikaansaannoksista.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 42</span> Syysloma<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 43</span> Sokrates, Platon, Aristoteles: etiikka<br />Nämä filosofit ovat tuoneet yhteiskuntaan monta tärkeää käsitettä. Sanaa etiikka selvennän Miina ja Ville etiikkaa etsimässä (Honkala, Tukonen, Tuominen Oph) s. 60-61 avulla. Yritämme keksiä eettisiä dilemmoja ja ratkoa niitä.<br />Toinen tunti: Sokrates, Platon, Aristoteles: politiikka, naiskuva, järjestys. Lisää filosofien käsitteitä ja niiden avaamista.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Marraskuu</span> <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Päivän avaus</span>: Ruotsalaisuuden päivä<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 44</span> Uskontojen syntyä<br />Miksi on syntynyt eri uskontoja? Nimeämme uskontoja ja sijoitamme niitä maailmankartalle, karttakirjasta löytyy kartta. Ihmisen maailmankuva voi olla uskonnollinen tai tieteellinen. Mitä se tarkoittaa? (Miina ja Ville s. 42) Pohditaan myös käsitettä logiikka / päättely: Ajattelevatko kaikki ihmiset samalla tavalla? Ovatko ajatukset aina tosia? Millaiset ajatukset eivät ole tosia?<br />Toinen tunti: Uskontojen synty alkoi hellenismin ajalla. Mitä on hellenismi? Sofian maailma – kirja selittää asiaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 45</span> Pääsemme pimeälle keskiajalle ja sieltä uuteen aikaan. Euroopassa esitettiin kiehtovia ajatuksia. Maapalloko pyöreä? Roviolle! Esittelen Kopernikuksen, Galileo Galilein ja Newtonin aikaansaannoksia. <br />Toisella tunnilla esittelen lisää ajattelijoita teemme kuvia keskiajan ja uuden ajan suurista keksinnöistä.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 46</span> Romantiikan aika<br /> Grimmin ja HC Andersenin sadut syntyivät romantiikan ajalla. Millaisia moraaliopetuksia niistä löytyy? Mitä on moraali? (Miina ja Ville s. 56-57)<br />Toisella tunnilla kuuntelemme Peer Gyntin tarinaa ja Griegin musiikkia. Koulussani on aiheesta tehty kirja. Tarinassa on useita moraaliongelmia.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 47</span> 1600-luku: Descartes, Spinoza<br />Descartesia pidetään nykyajan filosofian isänä. Hän ja Spinoza kehittivät matematiikkaa. Tällä tunnilla käsittelemme matemaattisia ongelmia ja pohdimme lisää logiikan käsitettä. Mikä kaikki on matematiikkaa? Onko matematiikka aina oikeassa? Hauskaa matematiikkaa löytyy matikankirjojen opeoppaista, erityisopettajan hyllystä ja netistä. Täytynee eriyttää, alkuopetus tarvitsee eri tehtävät kuin kuudesluokkalainen.<br />Toisella tunnilla tehdään sudokuja ja tangrameja ja luemme Sofian maailmaa.<br /><span style="font-weight:bold;"><br />Joulukuu</span><br /><br /><span style="font-weight:bold;">Päivänavaus</span>: Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 48</span> Darwin<br />Tutustumme Darwinin oppiin lajien synnystä ja kehityksestä. Ihmisen kehitys on erityisen mielenkiintoinen asia. <br />Toinen tunti: Esim. Olipa kerran elämä –sarjassa on oma kirja ja dvd ihmisen kehityksestä.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 49</span> Unien maailma. Millaisia unia oppilaat ovat nähneet. Onko jollakin toistuva painajainen? Freud paneutui unien tulkintaan. Unien selityskirjoja löytyy kirjastosta.<br />Toisella tunnilla teemme leikkejä ja kilpailuja pikkujoulua varten ja luemme Sofian maailmaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;"><br />Viikko 50</span> Pikkujoulu <br />Toinen tunti: Yritän saada Sofian maailman loppuun. Aika lailla joudun harppomaan pitkin syksyä!<br /><br />Kuudesluokkalaiselle pitäisi antaa numero jouluna. Olen ajatellut, että hänen pitäisi tehdä selvitys kolmesta filosofista, esim Sokrates, Descartes ja Linkola. Hänen pitäisi myös valita ja perustella, kenen filosofin ajatukset ovat lähinnä hänen omia ajatuksiaan.<br /><br /><br />Satu Arjannehttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-24529265436060344162011-08-22T16:06:00.000+03:002011-10-14T17:01:30.844+03:00Elämänkatsomustietoa alakoulussa VIElämänkatsomustieto jatkuu Lentävänniemen koulussa yhdeksän oppilaan voimin. Poislähteneen kutosen tilalle saan kaksi ekaluokkalaista.<br /><br />Olen päättänyt syksyllä keskittyä filosofiaan ja sen kautta opsissa mainittuihin etiikan kysymyksiin:<br /><ul><li>Hyvä, oikean ja väärän erottaminen. <br /><li> Hyvä elämä.<br /><li> Arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.<br /><li> Uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys.<br /><li> Etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämän eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.<br /><li> Kertomuksia maailman synnystä. </ul><br />Kuudes luokka<br /><ul><li>Demokratia.<br /><li>Alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus.<br /><li>Luonnollinen ja yliluonnollinen.</ul><br /><span style="font-weight:bold;">Viikolla 33</span> tapaan lapsia pienissä ryhmissä, sillä muut oppilaat menevät vuorotellen luokittain kirkkoon ja koulupäivä päättyy klo 13. Yritän järjestää laadukasta toimintaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 34</span> Tunti pidetään ulkona, jos sää sallii. Opettelemme toistemme nimiä ja leikimme hieman. Lapset kuljettavat vuorotellen toisiaan metsässä niin, että kuljetettavan silmät on peitetty. Lopuksi luen sadun. Toisella tunnilla pelaamme metsägolfia.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 35</span> Päivänavauksena <a href="http://www.nalkapaiva.fi">Nälkäpäivä</a>. <a href="http://www.redcross.fi">Spr</a>:ltä tulee materiaalia. Jatkamme ulkona. Teemme luontodiojen näyttelyn; tehdään ensin kaksi kehystä aaltopahvista, niiden väliin haetaan joku kaunis asia luonnosta ja liimataan kehykset yhteen.<br /><br />Toisella tunnilla on luontopolku ”mikä ei kuulu joukkoon”. Kuljen edellä ja pudotan tavarat. Tulemme takaisin samaa tietä ja keskustelemme tavaroista ja keräämme ne pois. Tavaroita: tölkki, karkkipaperi, kreppari puussa, iso nappi, raha, käsine, koiran jätöspussi, Aku Ankka.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 36</span> Aiheena on Kuka sinä olet? Tehdään et-vihkoon sivu aiheesta ja esitellään se toisille. Toisella tunnilla aloitan Gaarderin kirjaa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofian_maailma">Sofian maailma</a>. Keskustelemme kirjan esittämistä kysymyksistä. Luen kirjaa kursorisesti valikoiden kohtia, jotka avautuvat kolmos- ja kutosluokkalaisille.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 37</span> Mikä on myytti? Oppilaat saavat valita netistä (<a href="http://www.europeoftales.net">www.europeoftales.net</a>) eri maiden myyttejä. <br />Toisella tunnilla jatkamme aina Sofian maailmaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 38</span> Maailman synty. Miten maailman uskotaan syntyneen, eri kulttuureiden näkemyksiä (Kalevala, intiaanit, viikingit, Raamattu). Miten maailma on oikeasti syntynyt?<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 39</span> <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Empedokles">Empedokles</a> jakoi maailman neljään elementtiin: maa, ilma, tuli, vesi. Vertaamme elementtejä ja mietimme, mihin niiden voima perustuu. Mikä on mahtavin ja miksi? Miksi elementit olivat entisaikaan tärkeitä?<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 40</span> Päivänavaus A. Kivi<br />Miten syntyi ajatus atomista? Demokritoksen ajatuksia. Miksi legopalikat ovat nerokkaita leluja?<br /><br /><br /><br />Satu Arjannehttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8467968842996486415.post-20844440706502795632011-03-07T22:41:00.000+02:002011-03-07T23:00:58.899+02:00Elämänkatsomustietoa alakoulussa V<h2>Media-jakso</h2><br />Muiden maanosien lapset –jakso sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Viimeisellä tunnilla ennen talvilomaa söimme etnisiä ”herkkuja”. Jälkimmäisellä tunnilla olemme lakiopin lisäksi tehneet erilaisia älyjuttuja kuten tangramia ja karttapalapelejä.<br /><br />Seuraavaksi käytän yhdeksän tuntia media-jaksoon. Siihen liittyvät seuraavat opetussuunnitelman tavoitteet: <br /><span style="font-weight:bold;">Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu</span> <ul><li> ajattelun vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä<br /><li> arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.</ul><br /><span style="font-weight:bold;">Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti</span><br /><ul><li> kuka olen ja mitä osaan<br /><li> uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys.</ul><br /><span style="font-weight:bold;">6 lk Katsomusten maailma</span><br /><ul><li>katsomusten historiaa, katsomusvapaus.</ul><br />Lähdekirjanani on soveltuvin osin Baer-Heikkinen-Issakainen: Hattiaisten mediakirja. Kirjassa kerrotaan tarinoita, joiden avulla johdatellaan kulloiseenkin aiheeseen. Joka tarinaan liittyy tieto-osio ja useita harjoituksia. Mainio kirja! Toukokuussa yritän päästä kaksi kertaa Tampereella toimivaan mediapajaan, jossa voimme soveltaa oppimaamme järeämmillä laitteilla ja mediapedagogin ammattitaitoa hyödyntäen.<br /><br />Lakioppi jatkuu kuudesluokkalaisen kanssa. Hänellä on koe maaliskuun lopussa. Viidesluokkalaiselle monistan lähdekirjastani teoriaosion. Hän saa sen pohjalta laatia lyhyen ”Mediaoppaan”. Jos siitä tulee hyvä, monistan se muillekin oppilaille muistoksi jaksosta.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 10</span> Tutustumme Hattiaisten maan asukkaisiin. Liimaamme heidän kuvansa vihkoon ja nimeämme hahmot. Opimme käsitteen mielikuva. Mielikuvissa suunnitellaan niin hyvät kuin pahatkin asiat, ennen kuin ne tulevat näkyviin. Usein mielikuvat ohjaavat päätösten tekoa enemmän kuin asiapitoinen tieto! Teemme harjoitteet Millainen on, Millainen olen isona sekä Lankakeräkerrontaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 11</span> Liikkuva kuva, kameran liike. <br />Ensin teemme ”plärin” Hattiaiskirjan ohjeiden avulla. Teemme kuvakertomuksen: lapset jaetaan pareiksi. Jokainen pari saa samat kolme kuvaa ja keksii niistä tarinan. Vertaillaan tuotoksia. Jos ehdimme, katsomme esim. Elävästä Areenasta jonkun lastenohjelman ja seuraamme erityisesti kameran liikettä kuvauksen aikana.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 12</span> Kuvakoot. <br />Nimeämme kuvakoot. Teemme videokameralla omia harjoituksia. Tarkastelemme erityisestä kuvan merkityksen muuttamista rajaamalla. Rajaukset, valot, varjot, kuvakulmat jne. muuttavat kuvan merkitystä. Miten käy kuvan totuuden? Katsomme tuotoksemme.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 13</span> Kuvankäsittely.<br />Kuvamanipulaation mahdollisuuksia. Mitä hyviä/ huonoja puolia on kuvien manipuloinnilla. Onko oikein manipuloida kuvia? ”Manipuloidaan” et-läisten ryhmäkuvaa sekä piirretään erilaisia maisemia ihmisten ympärille ja tarkastellaan taustan merkitystä kuvan sanomalle.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 14</span> Sanojen merkitys, tiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuudet. <br />Kieli on hieno asia, sillä voi tehdä paljon hyvää. Kieli yhdistää ihmisiä. Mikä vaikeuttaa viestintää? Esim. ammattitermejä tai sivistyssanoja on joskus vaikea ymmärtää. Leikimme Koskenlaskija-leikkiä ja laadimme yhdessä vetoomuksen jostakin lasten valitsemasta aiheesta.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 15</span> Mainos.<br />Luomme Julkkiksen ja kehitämme hänelle mainoskampajan. Kampanjan avulla selviävät erilaiset tavat mainostaa: mainoslause ”brändi, slogan”, mainostuotteet; juliste, tv-mainos, radiomainos, pinssi jne. Mihin mainoksia tarvitaan? Miksi mainosta ei kannata aina uskoa?<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 16</span> Pääsiäinen.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 17</span> Uutinen.<br />Mikä on uutinen, mitä uutinen kertoo, miten uutinen rakennetaan? Voiko uutiseen luottaa? Katselemme sanomalehtien ja tv:n uutisia. Tarkastelemme niiden rakenteita. Mikä saa uutisen tuntumaan luotettavalta?<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 18</span> Työskentelemme Tampereen mediapajassa. Todennäköisesti rakennamme mainoksia ja uutisia ja kuvaamme niitä. Voimme käyttää pohjana viikolla 15 kehittämäämme mainoskampanjaa.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Viikko 19</span> Jatkamme työtä mediapajassa.<br /><br />Kun lakijakso loppuu maaliskuussa, jatkamme jälkimmäisellä tunnilla media-asioita leikkien ja harjoitteiden avulla.<br /><br />Päivänavausaiheet: <br /><ul><li><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canthin_p%C3%A4iv%C3%A4">Minna Canthin päivä</a> eli tasa-arvon päivä (19.3)<br /><li><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Snellmannin_p%C3%A4iv%C3%A4">J.V. Snellmanin päivä</a> eli suomalaisuuden päivä (12.5.)<br /></ul><br /><br />Satu Arjannehttp://et-opetus.fihttp://www.blogger.com/profile/15125921299954407003noreply@blogger.com0