Pakkouskonto kouluissa, sivu 4/5

Edellinen sivu - Seuraava sivu

Pakkouskonto kouluissa, sivu 3/5

Edellinen sivu - Seuraava sivu

Pakkouskonto kouluissa, sivu 2/5

Edellinen sivu - Seuraava sivu

Pakkouskonto kouluissa, sivu 1/5

et-opetus-blogi julkaisee Helsingin Vapaa-ajattelijoiden 23.4.2012 järjestämässä keskustelutilaisuudessa sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan piirtämän sarjakuvan. Sarjakuvan loput sivut (2-5) julkaistaan et-blogissa viikoilla 31-34.

Seuraava sivu

Pakkouskonto pois kouluista - keskustelutilaisuus Helsingissä 23.4.2012

et-opetus.fi-blogi julkaisee Helsingin Vapaa-ajattelijoiden tiedotteen katsomusaineiden keskustelutilaisuudesta huhtikuulta 2012. Tilaisuuden alustaja toimi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto. Tilaisuus videoitiin ja linkit videoihin löytyvät kirjoituksen lopusta.

et-opetus.fi -blogin toimitus

---

Uskonnonopetus on ajautumassa Suomessa ratkaisemattomaan nurkkaan, arvioivat Helsingin vapaa-ajattelijoiden aamiaistilaisuudessa 23.4.2012 puhuneet kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja filosofian ja elämänkatsomustiedon didaktiikan assistentti Eero Salmenkivi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitokselta.

Nykyjärjestelmän vaikeaksi tekee uskonnonopetuksen järjestäminen pienryhmissä eri uskontokunnille, mikä ei edistä uskontojen välistä ymmärrystä. Lisäksi elämänkatsomustiedon suuntaaminen vain kirkkoonkuulumattomille syrjii lapsia, jotka eivät halua erota kirkosta mutta ovat siitä huolimatta kiinnostuneita osallistumaan elämänkatsomustiedon opetukseen.

Julkisen koululaitoksen ensisijainen tehtävä tulisi olla antaa neutraalilla tavalla opetusta kaikista uskonnoista ja siten tukea oppilaiden maailmankatsomuksen vapaata rakentumista.

Tilaisuudessa tuli selvästi ilmi, että ratkaisuja on tehtävä ja nykyjärjestelmä on kestämätön.

Tilaisuus videoitiin, videot löytyvät alla olevista linkeistä.

Videolla nähtävät sarjakuvat ovat sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan tilaisuudessa tekemiä.

• Osa 1: http://youtu.be/wrWve1gjw4s
• Osa 2: http://youtu.be/ja1_ssxiVwE
• Osa 3: http://youtu.be/ssZ5zDmm-oQ

Kirjaesittely: Maybe Yes, Maybe No: A Guide For Young Skeptics

Uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys ovat Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti -aihepiiriin kuuluvia käsitteitä elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman perusteissa luokilla 1-5. Dan Barkerin kirjoittama ja Brian Strassburgin kuvittama kirja Maybe Yes, Maybe No: A Guide For Young Skeptics (Prometheus Books, 1993) soveltuu erinomaisesti opetusmateriaaliksi edellä mainittujen aihepiirien käsittelyyn. Ohimennen kirja johdattelee koululaista myös tieteen tekemisen perusteisiin.

Barkerin kirja kertoo kymmenvuotiaasta Andrea-tytöstä. Andrea on skeptikko, eli henkilö, joka arvioi väitteen pätevyyden vasta tutustuttuaan väitettä koskevaan todistusaineistoon.

Andrean kaverit kertovat, että Tommyn talossa kummittelee: lautaset lentelevät öisin itsekseen, minkä lisäksi talossa kuuluu selittämättömiä ääniä. Andrea ei suoralta kädeltä usko, että talossa oikeasti kummittelisi, vaan hän lähtee kyselemällä ja tutkimalla selvittämään, mitä Tommyn talossa todellisuudessa oikein on tapahtunut.

Kun Andrea on saanut selvitettyä mikä talossa kummittelee, johdattelee kirja tieteen tekemisen perusteisiin. Kirjassa esitellään kuusi periaatetta, joita noudattamalla voi arvioida erilaisten väitteiden totuutta:

• tarkista asia (check it out),
• tee se uudelleen (do it again),
• yritä todistaa asia vääräksi (try to prove it wrong),
• pidä asiat yksinkertaisena (keep it simple),
• asiassa pitää olla järkeä (it must make sense) ja
• ole rehellinen (be honest).

Vaikka kirja on kahdeksankymmentä sivua pitkä, sen läpikäyminen onnistuu 1-4 oppitunnin aikana riippuen oppilaiden iästä. Nuorimpien oppilaiden kanssa riittänee vain tarinan läpikäynti, hieman vanhempien oppilaiden kanssa voi käyttää enemmän aikaa väitteiden totuusarvojen arviointiin liittyviin periaatteisiin.

Lähes jokaisella kirjan sivulla on kuvia, ja englanninkielinen teksti on selkeää ja helppolukuista. Valitettavasti kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta helppolukuisuutensa ja kuvituksensa ansiosta tämä ei kuitenkaan haittaa. Kirjaan voi tutustua Amazon-verkkokirjakaupassa näytesivuja vilkaisemalla.

Timo T. Poranen

Älä erota lasta ryhmästä (ainakaan ilman hyvää syytä)

Päiväkoti- ja kouluikäiselle lapselle oma perusryhmä on tärkeä. Perusryhmällä tarkoitetaan sitä lapsijoukkoa ja opettajaa, jonka kanssa lapsi on päivän aikana pääsääntöisesti tekemisissä. Päiväkodissa perusryhmä on oma päiväkotiryhmä, koulussa taas oma luokka. Välillä perusryhmä voi jakaantua osiin. Tytöillä ja pojilla voi olla eri aikaan liikuntatunnit, tai sitten osa luokasta opiskelee samaan aikaan tekstiilityötä ja osa puukäsitöitä. Välillä myös jonotetaan yksin terveydenhoitajan tarkastukseen tai ollaan tukiopetuksessa, mutta tällöin sama kohtelu koskee kaikkia oppilaita.

Ilman pätevää syytä tapahtuvan perusryhmästä erottamisen lapset kokevat rangaistuksena. Ennen vanhaan huonosti käyttäytynyt lapsi voitiin laittaa rangaistukseksi nurkkaan häpeämään tai käytävälle odottamaan yksin tunnin päättymistä. Nykyään näitä tapoja pidetään yleensä lasta nöyryyttävinä, eikä niiden käyttö kuulu peruskouluun. Nykypäivänä yleisin rangaistus lieneekin oman opettajan tai rehtorin antama puhuttelu, läksyparkki tai jälki-istunto. Vain vakavissa poikkeustilanteissa joku lapsi joudutaan poistamaan luokasta kesken oppitunnin.

Esimerkiksi Mikko Mäkelän pro gradu -tutkielmassa tunnistetaan ryhmästä erottaminen auktoriteetin määrämäksi rangaistuksesi:

Haastatteluaineistosta kävi ilmi, että päiväkodeissa käytössä olevat rangaistukset ovat suurelta osin luonteeltaan sellaisia, että ne tähtäävät ulkokultaisten käyttäytymisnormien omaksumiseen ilman, että mitään syvempää ymmärrystä moraalisen toiminnan luonteesta saavutettaisiin. Tyypillisinä rangaistuksina mainittiin penkillä istuttaminen tai muista lapsista eristäminen. Muita rangaistuksia olivat muiden muassa opettajan puhutteluun joutuminen ja anteeksi pyytäminen.

et-opetus.fi saa kuitenkin valitettavan usein palautetta perusryhmästä erottamisesta liittyen koulujen järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Viimeksi näin tapahtui alakoulussa Jyväskylässä tämän vuoden helmikuussa:

...Lisäksi keskusradion kautta tulevan uskonnollisen päivänavauksen ajaksi lapsi on toistuvasti sijoitettu koulun käytävään...

Ylläkerrotussa tilanteessa opettaja osoittaa oman pedagogisen ammattitaidottomuutensa ja nöyryyttää täysin perusteettomasti yksittäistä lasta. Pahimmillaan lasta nöyryyttävä ja "erilaiseksi leimaava" erottaminen omasta perusryhmästään voi tapahtua useita kertoja viikossa vuosien ajan.

Erottaminen voi tapahtua myös siten, että muut oppilaat menevät opettajan kanssa koulun juhlasaliin, ja uskonnolliseen tilaisuuteen osallistumaton lapsi jätetään yksin luokkaan odottamaan muita. Tässäkin tilanteessa perusryhmästä erottaminen koetaan helposti rangaistuksena.

Perustuslain tulkinnan mukaan koulut saavat yhä järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Suomen perustuslain mukaan kenenkään ei taas tarvitse osallistua omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen (uskonnollisen päivänavauksen kuunteleminenkin tulkitaan osallistumiseksi uskonnon harjoittamiseen).

Opetushallituksen muistiossa uskonnollisista tilaisuuksista ohjeistetaan kouluja seuraavasti:

Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.

Oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää opetuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen koulu huolehtii siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa.

Opetushallituksen ohjeissa kerrotaan vain epämääräisesti "muusta toiminnasta", mikä voi olla lähestulkoon mitä tahansa aina lapsen yksin jättämisestä hyvin valmisteltuun ja elämykselliseen (kaikille sopivaan) päivänavaukseen.

Onneksi Suomen perustuslain kuudennen pykälässä (Yhdenvertaisuus) todetaan selvästi:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Katsomuksellisen taustan perusteella lapsia ei siis saa asettaa koulussa eri asemaan, ja kaikkia lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti. "Muun toiminnan" tulisi siis olla vastaavantasoista ja yhtä juhlavaa, kuin uskonnollisten tilaisuuksien, mutta ei kuitenkaan uskonnollista.

Välillä lehdistä on saanut lukea vastaavista tilanteista. Esimerkiksi vuonna 2008 oli opettaja suositellut pirkanmaalaiselle koululaiselle korvatulppien käyttämistä uskonnollisten aamunavausten ajaksi. Koska tässäkin koulussa päivänavaukset tulivat koulun keskusradiosta, oli sopivan paikan (mihin ei siis kuulu uskonnollinen päivänavaus) löytäminen haasteellista. Lopulta terveydenhoitajan odotushuoneesta oli löytynyt sopiva tila. Artikkelissa opetusneuvos Irmeli Halinen oli kommentoinut tapahtunutta seuraavasti:

Ei ole merkitystä, onko lapsia yksi tai monta, eikä korvaava tilanne saa tuntua rangaistukselta. Se voi olla vaikka kahdenkeskinen keskustelu.

Lasten erottamista omasta perusryhmästä voi tapahtua myös opettajajohtoisen ruokarukoiluttamisen ajaksi. Ruokarukoiluttamiseen liittyvässä Aluehallintoviraston tiedotteessa korostetaan järjestelyjen hienovaraisuutta:

Ruokarukousten laillisuutta on siten arvioitava sen perusteella, miten yksittäiset koulut voivat turvata uskonnonvapautta. Koska mahdolliset ruokarukouksiin osallistumattomille oppilaille tarkoitetut erityisjärjestelyt saattavat vaikuttaa kyseisten oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin, tulisi näissä järjestelyissä aina noudattaa hienovaraisuutta.

Aluehallintovirasto olisi voinut myös samalla kertoa, kuinka yksittäistä lasta voidaan kohdella hienovaraisesti päivittäisten ruokarukousten ajan? Tulisiko tämä lapsi joka kerta ruokalaan myöhemmin kuin muut, vai sulkisiko hän korvansa käsillään aina siksi aikaa kun opettaja ruokarukoiluttaa muita lapsia? Oma näkemykseni on, että toimivaa erityisjärjestelyä ei ole tässä tilanteessa lainkaan olemassa (hieman eri asia onkin sitten se, jos luokka on jaettu yhtäsuuriin ryhmiin, jolloin yksittäistä lasta ei eroteta joukosta).

Herääkin kysymys, onko sillä, että uskonnollisesta tilaisuudesta poisjääminen saadaan tuntumaan rangaistukselta, tarkoituksena saada kaikki lapset samaan muottiin ja osallistumaan (opetussuunnitelman ulkopuolisiin) uskonnollisiin tilaisuuksiin?

Ryhmäpaine on myös erittäin merkittävä tekijä. Niin kauan kuin joissain kouluissa on vain yksittäisiä oppilaita, jotka eivät osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin, on heidän todella vaikeaa jäädä pois tilaisuuksista, joihin osallistuu lähes koko muu koulu.

Kouluissa ei liene ryhmästä erottamisen kannalta muita isompia ongelmakohtia kuin uskonnolliset tilaisuudet (koululaisjumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänavaukset ja ruokarukoukset). Päivänavaukset olisi helppo laatia aina siten, että ne sopisivat kaikille oppilaille. Opettajajohtoisen ruokarukoiluttamisen taas voisi korvata hetken hiljaisuudella (halukkaat voisivat silloin rukoilla täysin vapaasti). Uskonnolliset tilaisuudet sopisivat hyvin pidettäviksi koulupäivän jälkeen, koska koululla ei ole edes mitään velvollisuutta antaa uskontotuntien ulkopuolista uskontokasvatusta.

Jos koulussa kuitenkin järjestetään sellaisia tilaisuuksia, jotka johtavat yksittäisten oppilaiden erottamiseen omasta perusryhmästä, tulisi opettajien kiinnittää erityistä huomiota tilaisuuksiin osallistumattomien oppilaitten kohteluun sekä rinnakkaisen ohjelman järjestämiseen. Ryhmästä erottaminen ei saa tuntua rangaistukselta!

Timo T. Poranen

Aiheesta muualla:

• Helsinki Brights: Uskonnottoman asema koulussa
• et-opetus.fi -sivuston ohjeita kouluille