lauantai 5. toukokuuta 2012

ET:n "esihistoriaa"

Lasse Pylkin teksti on julkaistu aiemmin Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2012/1.

Ruotsinvallan aikana hallitusmuoto perustui vankasti uskonnolle, kristinuskolle. Näin oli myös Suomessa aina itsenäistymiseen asti. Valistus toi 1800-luvun lopulla mukanaan ajatuksen uskonnon vapaudesta. Esimerkiksi Minna Canth ja eräät muut halusivat perustaa järjestön, jonka nimeksi aiottiin Yhdistys Uskonnonvapautta ja Suvaitsevuutta Varten. Anomus hylättiin.

1903 perustetun Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen yhtenä päätavoitteena oli valtion ja kirkon ero toisistaan. Muitakin samaa ajavia yhdistyksiä perustettiin, mm. opiskelijayhdistys Prometheus. Haluttiin luopua pakollisesta uskonnonopetuksesta. Suurlakon 1905 jälkeen perustettiinkin uskonnonvapauskomitea, jonka tehtävänä oli uskonnonvapauslain valmisteleminen. Komitea ei keisarillisessa Suomessa saanut tehdä työtään.

Itsenäisyyden alkuaikoja: uskonnonhistoriaa ja siveysoppia

Vuonna 1917 Uskonnonvapauskomitea esitti, että uskonnonhistoriaa opetettaisiin tunnustuksettomana ja että sen rinnalla opetetaan siveysoppia. Laki uskonnonvapaudesta astuikin voimaan 1923. Uskonnonopetuksesta siinä säädettiin seuraavaa:

Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta.

Asia sai kuitenkin heti ankaraa vastustusta kirkollisissa piireissä. Pelättiin kansan siveellisyyden kärsivän, jos kaikille ei opeteta kristillisyyteen perustuvaa pakollista siveysoppia. Myös poliittiset puolueet vastustivat sitä.

1922 valtioneuvosto antoi esityksen laiksi uudesta kansakoulusta. Sen mukaan siveysoppi olisi ollut pakollinen oppiaine niille, jotka eivät osallistu uskonnonopetukseen.

Esitys ei mennyt läpi, mutta 1923 säädettiin laki kansakoulun perusteista, jossa oppiaineesta käytettiin nimeä uskonnonhistoria ja siveysoppi. Kirkkoon kuuluvat opiskelivat pakollista uskontoa. Sen mukaisesti katsomusopetus Suomessa sitten järjestettiin seitsemän vuosikymmenen ajan.

Opetussuunnitelmat kuitenkin edelleen heijastivat vahvasti yhteiskunnan evankelisluterilaisuutta. Katsottiin, että uskontokuntiin kuulumattomien opetuksen oli avarrettava oppilaiden henkistä näköpiiriä perehdyttämällä heitä uskonnollisen elämän muotoihin ja arvoihin. Opetus oli uskontokeskeistä, eikä uskonnottomia elämänkatsomuksia ollut olemassa.

1957 oppiaineen nimi muutettiin uskontojen historiaksi ja siveysopiksi. Peruskouluun siirryttäessä oppiaineella oli kuitenkin merkitystä. Lainsäädännössä ja opetussuunnitelmissa oli otettava huomioon myös uskonnoton katsomusopetus.

ET:n uudempi historia

1964 asetettu Peruskoulukomitea esitti oppiaineluetteloon uskontoa, uskontojen historiaa ja siveysoppia. 1967 eduskunnalle annettiinkin esitys laiksi koulujärjestelmän perusteista. Se ehdotti yhteisten oppiaineiden luetteloon siveysoppia. Uskonnonopetuksesta vapautetuille opetettaisiin uskontojen historiaa. Kun kiista itsenäisestä siveysopista olisi viivästyttänyt peruskoulun puitelain hyväksymistä, sivistysvaliokunta esitti kansakoulusta tuttua mallia, jossa siveysoppi oli yhdistetty uskonnonhistorian opetukseen. Niinpä uskonnonopetuksesta vapautetuille säädettiin oppiaine uskonnonhistoria ja siveysoppi.

Monet halusivat yhä, että uskonnonhistoria ja siveysoppi pohjautuisi edelleen tunnustukselliseen kristilliseen aineistoon. Tämä herätti kiivasta keskustelua, ja 1972 asetettiin työryhmä muuttamaan aineen opettajan opasta vähemmän tunnustukselliseen suuntaan.

Kantelu YK:n ihmisoikeuskomitealle

Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen teki 1978 YK:n ihmisoikeuskomitealle kantelun peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelmasta. Komitea ratkaisi kantelun Hartikaisen eduksi 1981 todeten mm.:

Sopimusvaltio myöntää, että vaikeuksia on syntynyt nykyisen opetussuunnitelman (joka näyttää ainakin osaksi olevan uskonnollinen) toteuttamisessa, mutta komitea uskoo, että ongelmien ratkaisemiseksi on ryhdytty asianmukaisiin toimiin, eikä näe mitään syytä päätellä, ettei niitä saataisi ratkaistuiksi yleissopimuksen 18. artiklan 4. kohdan vaatimusten mukaisesti nykyisten lakien puitteissa.

Vuonna 1981 aikaan saatiinkin ensimmäinen tunnustukseton uskonnonhistorian oppimäärä. Oleellisena osana siinä oli yleishumanistista etiikkaa ilman sidosta uskontoon.

Elämänkatsomustiedon opetus alkaa

Koko 1980-luvun alun käytiin keskustelua uskonnonhistoria-nimisen oppiaineen nimestä ja sisällöstä. Esillä olivat nimet uskontotieto, etiikka sekä elämänkatsomustieto. Etiikkaa oli esitetty myös sekä peruskoulun että lukion oppiaineeksi. Perusteluksi uskonto-sanan poistamiseksi nimestä esitettiin, että suurin osa aineen oppilaista tuli kodeista, joissa huoltajat olivat uskonnottomia. Siksi opetuksen sisällönkin tulisi olla katsomuksellisesti puolueetonta ja oppiaineen nimeksi sopisi etiikka tai elämänkatsomustieto.

Vapaa-ajattelijain liiton kanta oli, että tunnustukselliselle uskontojen opetukselle vaihtoehtoinen oppiaine rajattaisiin laissa koskemaan vain uskonnottomia oppilaita.

1983 hyväksyttiin uudet koululait. Niiden §:ssä 13 säädetään: Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Elämänkatsomustiedon oppimäärä vahvistettiin 1985. Näin oli ET saanut virallisen aseman.

Lähteet:

  • Et-opetus.fi
  • Pekka Elo & Jaakko Linnankivi: Et-opetuksen historiasta: Oikeuden ja kohtuuden tiellä (FETO)
  • Wikipedia
Lasse Pylkki

maanantai 30. huhtikuuta 2012

ET oppiaineena

Eero Salmenkiven teksti on julkaistu aiemmin Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2012/1.

ET koulukasvatuksen keskiössä

ET on uskonnottomien rinnakkaisaine uskonnolle. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina”, joten mitään yliluonnollisia voimia ei oppiaineessa oleteta todellisiksi. Näinhän ei toki – uskontoa lukuun ottamatta – tehdä muissakaan koulun oppiaineissa. Esimerkiksi kemiassa tai historiassa selitys, että asia tapahtui, koska jumala puutui ihmeen kautta tapahtumiin, ei ole hyväksyttävä vastaus. Siten ET ei lähtökohdiltaan eroa useimmista koulun oppiaineista. Uskontokuntiin kuulumattomuus ei myöskään sinänsä ole mikään katsomus, ja erilaisia uskonnottomia katsomuksia on monenlaisia, joten oppiaineessa ei ole opeteta mitään erityistä maailmankatsomusta. Tämän takia ja koska humanistiseen perinteeseen liittyvät eettiset ohjeet ovat hyvin yleispäteviä ja kaikille sopivia, oppiainetta on kehitetty yleiskasvatukselliseen suuntaan.

ET:ssä opetetaan katsomuksellista yleissivistystä ja hyvää elämää edistäviä taitoja, kuten toisen huomioon ottamista ja eettisen ajattelun taitoja. Jotta oppiaine ei muodostuisi oppilaiden aivopesuksi jonkinlaiseen tulkintaan nyky-Suomen arvomaailmasta, Suomen virallisesti hyväksymät kansainväliset eettiset periaatteet ovat oppiaineessa erityisen keskeisessä roolissa. Näistä ensisijaisena voi pitää ihmisoikeusetiikkaa – onhan ET itsekin tavallaan omantunnonvapauden ilmaus, joka sai kehitykselleen pontta Erkki Hartikaisen vuonna 1978 YK:lle tekemästä ihmisoikeuskantelusta. Muita periaatteita ovat demokratia, rauha ja suvaitsevaisuus. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteista lähtien keskeiseen asemaan on noussut myös kestävä kehitys.

Koska ET:ssä opetetaan juuri niitä asioita, joihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut ja joita maassa on pidetty kasvatuksellisesti arvokkaimpina, ET:n opetus on hyvin lähellä opetussuunnitelman arvoperustan opettamista. Siten oppiainetta voi vähäisestä oppilasmäärästään huolimatta pitää maamme yleissivistävän koulutuksen kasvatuksellisesti keskeisimpänä oppiaineena.

ET:n opetus

ET:ssä ei siis opeteta mitään erityistä katsomusta tai perinnettä. ET:n tavoitteena on kehittää oppilaan omaa identiteettiä ja katsomusta. Tämä merkitsee lähtemistä oppilaan omasta maailmasta ja oppilaan oman arvoja ja asenteita koskevan pohdinnan herättämistä ja tukemista. Oppilaslähtöisyydessään ET edustaakin nykyaikaisen kasvatustieteen ja suomalaisen perusopetuksen parasta perinnettä.

Perusopetuksen alaluokilla oppilaan maailmasta lähteminen merkitsee arkipäivän ongelmien käsittelemistä keskustelun, tarinoiden ja pohdinnan keinoin. Kansainvälisesti tällaista pohtivaa arvo- ja asennekasvatusta on edustanut erityisesti ns. filosofiaa lapsille -liike. Siksi elämänkatsomustiedon opetuksella on myös alimmilla luokilla ollut läheinen suhde filosofointiin. Perusopetuksessa tämä ei tarkoita mitään filosofian perinteen muistiin painamista vaan avointa keskustelua ja pohdiskelua.

Perusopetuksen ylimmillä luokilla ja lukiossa mukaan tulee katsomuksellisen yleissivistyksen ja arvostelukyvyn laajentaminen perehtymällä erilaisiin katsomuksiin ja moraalipohdintoihin. Koska lukiossa filosofia on erillinen oppiaine, on ET:tä erityisesti 2003 opetussuunnitelman perusteissa profiloitu toisaalta nuoren omakohtaiseen elämänkatsomukselliseen etsintään, toisaalta erilaisiin kulttuurintutkimuksen alueisiin, kuten antropologiaan.

Opettajalle ET-keskustelujen johtaminen asettaa melko suuria vaatimuksia. Opettajan tulee olla avoin kuuntelemaan lasten ja nuorten mielipiteitä. Tämä avoimuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä. Niin keskustelussa kuin käytännön toiminnassakin toisia pitää kunnioittaa eikä heitä saa vahingoittaa. Opettajan tehtävänä on lapsen ja nuoren omista lähtökohdista saada hänet tunnistamaan opetussuunnitelman arvoperusta sekä ymmärtämään esimerkiksi suvaitsevaisuuden ja demokratian arvo ja niiden puolesta esitetyt perustelut. Koska ET:n opetusjärjestelyissä ja opettajien pätevyydessä on paljon parannettavaa, edellä mainitut ja opetussuunnitelmatasolla ilmeiset ET:n vahvuudet eivät valitettavasti aina toteudu oppiaineen opetuksessa käytännön tasolla.

Kirjoittaja FT Eero Salmenkivi toimii ET:n ja filosofian didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Elämänkatsomustietoa alakoulussa IX

Keskeisiä sisältöjä:
  • toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
  • hyvä, oikean ja väärän erottaminen
  • ystävyyden merkitys elämässä
  • oikeudenmukaisuus
  • hyvä elämä.
Otan työkaluksi Timo Parvelan kirjan Onnenpyörä. Luen sitä muutama luku kerrallaan ja samalla jokainen tekee isoa piirrosta ohjeitteni mukaan. Tuntien lopussa leikimme, leikeille on jäänyt aivan liian vähän aikaa viime kuukausina.

Leikkejä: Toisella tunnilla jatkamme Lasten lakioppia. Sen lisäksi käyn läpi Helinä Rautavaaran museon julkaisemaa kirjasta Afrikan tähti – pelilaudan kääntöpuoli, siinä annetaan paljon asiatietoa Afrikasta.

Viikko 10 Jos tarvitaan päivänavausta, aiheena on Rasismin vastainen päivä.
Kirjasta s. 8-20
Onnenpyörä: Olisitko toiminut samoin kuin Pii? Perustelut?
Omena: Poikien nimet: Pii, alkuaine, jota on esim. kivessä ja lasissa, Argon on jalokaasu. Miksi kirjailija on valinnut tällaiset nimet? Onko kertomus oikeudenmukainen? Mikä tarinassa todistaa, että pojat ovat ystäviä?
Piirretään omenapuu ja kirjoitetaan sen yläpuolelle: Jotkut asiat tuovat hetken onnen, niihin pitää tarttua!

Viikko 11
s.22-34
Honkkelit: Miten sadun voi selittää? Joku asia on toiselle tärkeämpi kuin toiselle.
Kivi: Oliko kivi onnenkivi? Miten se muutti Piin päivän? Onko amuleteilla merkitystä?
Honkkelit: Mikä oli honkkelien elämän tarkoitus? Kannattaisiko heidän muuttaa tavoitteitaan? Millaisia tavoitteita itse olet asettanut elämällesi? Piirretään virta ja honkkelit.

Viikko 12
s. 35-43
Mahdollinen ystävä: Mikä yhdisti Piitä ja unnia? Pullo: Mikä sai kalakin ponnistelemaan kovasti? Miksi? Millaiset asiat saavat sinut ponnistelemaan kovasti? Piirretään kivi ja pulloposti.

Viikko 13
s. 44-55
Tehtävä: Mikä oli kalakin uusi tehtävä? Miksi se koki sen niin tärkeänä? Mitä tarkoittaa ”elämäntehtävä”. Toiset: Onko toisten onni tärkeämpää kuin oma onni?
Keinulauta: Miten unni suhtautui Piin ja Argonin ystävyyteen? Mitä voimme siitä oppia?
Pesä: Miten kalakki aikoi saada yhteyden Onniin? Piirretään järvi ja kalakki kivellään sekä omenapuun yläpuolelle keinulauta.

Viikko 14 pitkäperjantai

Viikko 15
päivänavausaiheena Kansainvälinen Reilun kaupan päivä
s. 56-65
Tuoli: Miksi valintojen teko on tärkeää
Sydän: Mitä mieltä olet poikien tavasta lohduttaa Onnia? Miten itse olisit toiminut? Milloin ikävöinti on hyvä tapa toimia, milloin ei? Piirretään haitaroita taivaalle.

Viikko 16
s. 66-74
Mikä oli Onnin yllätys? Miksi kannattaa rohkeasti kokeilla uusia asioita? Mitä muita onnellisia asioita tarinassa tapahtui? Mikä jäi parhaiten mieleesi?

Viikko 17
Retki Vapriikin Lintu-näyttelyyn.

Toukokuussa rakennan tuntini seuraavien teemojen ympärille:
Suomi puhtaaksi päivässä -haaste toukokuussa
9.5. Eurooppa-päivä
9.5. Kansainvälinen Reilun kaupan päivä, Tampereen Reilun kaupan kaupunki 4 vuotta
22.5. Luonnon monimuotoisuuden päivä
5.-13.5. Valtakunnallinen Pyöräilyviikko

Satu Arjanne

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kirjaesittely: Etiikkaa elämänkatsomustietoon

Etiikkaa elämänkatsomustietoon (WSOYpro, nyk. Sanoma Pro) on uusi, vuonna 2011 julkaistu oppikirja elämänkatsomustietoon. Se on suunnattu yläluokille opetussuunnitelman Etiikka ja hyvä elämä–opintokokonaisuuden opiskeluun. Kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään etiikan keskeiset käsitteet ja teoriat, minkä jälkeen niitä sovelletaan etiikan eri osa-alueille. Oppikirjassa tarkastellaan ihmisoikeusetiikkaa ja lapsen oikeuksia, ihmisenä olemiseen ja hyvään elämään liittyviä kysymyksiä, elämänkaaren etiikkaa sekä yhteiskunta-, ympäristö- ja eläinetiikkaa.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon–oppikirjan tekijät, Kristiina Holm, Mari Kronlund, Jarno Parviola ja Riitta Vaaramo, ovat yläkoulun aineenopettajia, joille nuorten arki ja oppimiseen liittyvät asiat ovat tuttuja. Oppikirja onkin suunniteltu mahdollisimman käyttäjäystävälliseksi niin oppilaalle kuin opettajalle. Tähän on tähdätty esimerkiksi sillä, että kappaleet etenevät aukeamittain. Näin tietyt teemat eivät juokse pieninä palasina usealle sivulle vaan oppilaan on helppo hahmottaa ne kokonaisuuksina. Kirjan selkeyttä lisää osaltaan se, että tekstissä on vain kaksi otsikkotasoa. Lisäksi kappaleissa keskeiset käsitteet on lihavoitu ja niiden merkitys selitetty käytön yhteydessä. Käsitteet selityksineen löytyvät myös hakemistosta kirjan takaa.

Oppikirjan eräs keskeinen elementti on visuaalisuus. Värikuvat ovat innostavia ja ajatuksia herättäviä. Kuvat täydentävät kappaleiden asiasisältöjä ja niiden yhteyteen on laadittu informatiiviset kuvatekstit. Kukin luku alkaa suurella valokuvalla, ja kuvateksti orientoi aiheeseen esimerkiksi kysymyksen avulla. Luvut päättyvät tehtäviin, joiden joukosta löytyy myös kuvan tulkintatehtäviä. Opettaja voi käyttää tehtäviä niin oppitunnilla kuin kotitehtävinäkin. Vastausesimerkit oppikirjan tehtäviin ovat opettajan aineistossa.

Oppikirjan kirjoitusvaiheessa tekstiä luetutettiin yläkoululaisilla. Esimerkiksi omat 8. luokan elämänkatsomustiedon oppilaani antoivat palautetta kirjan luvuista. Tätä arvokasta tietoa hyödynnettiin niin, että kirjan teksti olisi nuorelle lukijalle mahdollisimman selkeää ja johdonmukaista sekä ikätason mukaista.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon–kirjan sisällöt voi opettaa esimerkiksi siten, että yhtä aukeamaa kohden varaa yhden oppitunnin. Toisaalta opettaja voi myös nostaa yhdellä aukeamalla esitellyistä useista asioista yhden aiheen tarkempaan tuntikohtaiseen käsittelyyn, kuten vaikkapa Ihminen ja etiikka–luvusta ihmissuhteiden merkityksen moraalin kehitykselle, tai Elämänkaaren etiikka–luvusta abortin tai eutanasian. Sisältöjä on helppo rikastuttaa monipuolisella opettajan aineistolla, jonka kirjan käyttöön ottava opettaja saa sähköisenä versiona. Opettajan materiaali on navigoitava: sen selaaminen ja osiosta toiseen siirtyminen on helppoa. Aineiston voi myös tallentaa omalle koneelleen.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon - Opettajan aineisto tarjoaa runsaasti tuntimateriaalia ja apua arviointiin. Jokaista kirjan lukua vastaava opettajan materiaalin luku sisältää kolme osiota: 1) Oppikirjan kuvien taustatietoa, 2) Tuntimateriaalia ja 3) Arvioinnin avuksi. Osa oppikirjan kuvista on taustoitettu ja niistä löytyy kysymyksiä tai tehtäviä, joita opettaja voi hyödyntää opetuskeskustelussa. Tuntimateriaalia–osio puolestaan sisältää esimerkiksi kalvopohjia, lisätekstejä sekä yksilö-, pari- ja ryhmätöitä. Niiden avulla opettaja voi laajentaa oppikirjan teemoja oppilaiden tason ja opiskelunopeuden mukaan. Arvioinnin avuksi–osiosta löytyvät jokaiseen lukuun kertausveikkaukset sekä kirjalliset läksynkuulustelut. Tämän oppaan avulla opettaja pystyy opettamaan käsiteltävistä sisällöistä perustiedot sekä syventämään ja eriyttämään opetustaan. Opettajan aineistosta löytyvät ohjeet myös kurssilla mahdollisesti tehtävää etiikan esitelmää varten.

Kirjan tekijät toivottavat elämänkatsomustiedon opettajille antoisia etiikan oppitunteja!


Kristiina Holm
Kirjan tekijä
ET:n opettaja, Helsingin normaalilyseo

perjantai 13. tammikuuta 2012

Elämänkatsomustietoa alakoulussa VIII

Rakennan et-tunnit talvilomaan asti seuraaviin sisältöihin:

Ihminen ja maailma
  • Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
  • luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys,
  • maailmanperintö ja ympäristö.

Olen tehnyt tähän aihepiiriin liittyvää oppimateriaalia Kustannusosakeyhtiö Otavalle. En saa jakaa materiaalia, joten kirjaan tähän vain oppituntieni aiheet. Lisämateriaalina käytän Reetta Niemelän kirjaa Sivusipuli (Otava), siinä on aihepiiriin liittyviä runoja ja satuja.

Viikko 2 Päivänavaus: Pallo on meillä, yleiskatsaus siihen, mitä on tulossa. Mitä on kestävä tulevaisuus (energian säästö, järkevä liikkuminen, veden säästö ja lajittelu käsitellään ympäristötiedossa, biologiassa ja fysiikka-kemiassa, tässä vain viittaan niihin). Koristelemme paperikannet monisteille, joita jaan jakson aikana.

Viikko 3 Tuunaan tavaroita.

Viikko 4 Roska päivässä –liike, ympäristömerkit.

Viikko 5 Päivänavaus Ystävänpäivä
Turhakkeita vuosien varrelta (Suomen Luonto –lehden äänestyksiä).

Viikko 6 Suojelen luontoa (uhanlaisten eläinten elämää Suomessa, WWF:n sivuilta löytyy hyvää materiaalia esim. ahmasta, sudesta, naalista, liito-oravasta, saimaannorpasta).

Viikko 7 Minä ja muut, maailmanperintö ja ympäristö (sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä tulevaisuus).

Viikko 8 Retki luontoon tai Vapriikin luonnontieteelliseen museoon, 2 h.

Toisella Tunnilla opiskelemme jälleen Nuorten lakikirjaa (Talentum). Kuudennen luokan oppilas tekee siitä muistiinpanoja ja pidän siitä hänelle kokeen keväämmällä.

Viikko 9 Talviloma.

Satu Arjanne

tiistai 10. tammikuuta 2012

Uskonnoton joulujuhla päiväkodissa

Et-opetus.fi-blogin lukija Satu K. on lähettänyt meille kertomuksen lapsensa päiväkodin joulujuhlasta.

et-opetus.fi -blogin toimitus


Uskonnoton joulujuhla päiväkodissa


Lasteni ollessa päiväkodissa vein tyttäreni ryhmän tädeille lasteni kirjan Matka joulun taloon. Kerroin, kuinka mukavia jouluaiheisia tarinoita kirjassa on ja ne sopivat kaikille lapsille. Lopulta ryhmän tädit päättivätkin järjestää joulujuhlan kirjan saman nimisen tarinan mukaisesti.

Tarinassa pienet tontut haluavat kiireellä päästä jouluun, mutta Tuomas-tonttu vanhempana ja viisaampana lähtee pikkutonttujen opastajaksi ja näyttää mitä kaikkea pitää tehdä, ennen kuin joulu voi tulla. Juhlassa joka ryhmällä oli oma pisteensä, missä valmistauduttiin joulun tuloon ja vanhemmat saivat lapsineen kulkea ryhmissä omaan tahtiin. Ainoastaan tarina yhdessä ryhmässä aloitettin aina tiettyyn aikaan. Hiljentymisen ja cd:n kuuntelun lisäksi ryhmissä koristeltiin kynttilöitä, "paketoitiin lahjoja" eli tehtiin kuusenkoristeet ja laulettiin porukalla joululauluja. Ja niin kaikki oli valmista joulun tuloon.

Juhla oli kaikkien mielestä oikein mukava, lämmin ja tunnelmallinen. Erityisesti pidettiin siitä, että oli toiminnallisuutta penkissä istumisen sijaan ja juhlasta jäi konkreettisia muistoja kotiin vietäviksi.

Lisää tietoa:

perjantai 14. lokakuuta 2011

Elämänkatsomustietoa alakoulussa VII

Lokakuu

Viikko 41 Taikausko
Mitä taikauskoisia olettamuksia oppilailla on? Miksi on taikauskoa?
(Taikauskojuttuja löytyy netistä vaikka kuinka paljon.) Taikauskoa oli jo antiikin ajalla. Taikauskon kautta pääsemme epistemologiaan eli tietoteoriaan. Mitä on tieto? Mikä on totta? Mitä voi epäillä ja mistä voi olla varma? Miten voi löytää varmaa tietoa? Yritämme kääntää taikauskoisia sanontoja tietoperäisiksi. Toisella tunnilla puhumme Platonin aikaansaannoksista.

Viikko 42 Syysloma

Viikko 43 Sokrates, Platon, Aristoteles: etiikka
Nämä filosofit ovat tuoneet yhteiskuntaan monta tärkeää käsitettä. Sanaa etiikka selvennän Miina ja Ville etiikkaa etsimässä (Honkala, Tukonen, Tuominen Oph) s. 60-61 avulla. Yritämme keksiä eettisiä dilemmoja ja ratkoa niitä.
Toinen tunti: Sokrates, Platon, Aristoteles: politiikka, naiskuva, järjestys. Lisää filosofien käsitteitä ja niiden avaamista.

Marraskuu

Päivän avaus: Ruotsalaisuuden päivä

Viikko 44 Uskontojen syntyä
Miksi on syntynyt eri uskontoja? Nimeämme uskontoja ja sijoitamme niitä maailmankartalle, karttakirjasta löytyy kartta. Ihmisen maailmankuva voi olla uskonnollinen tai tieteellinen. Mitä se tarkoittaa? (Miina ja Ville s. 42) Pohditaan myös käsitettä logiikka / päättely: Ajattelevatko kaikki ihmiset samalla tavalla? Ovatko ajatukset aina tosia? Millaiset ajatukset eivät ole tosia?
Toinen tunti: Uskontojen synty alkoi hellenismin ajalla. Mitä on hellenismi? Sofian maailma – kirja selittää asiaa.

Viikko 45 Pääsemme pimeälle keskiajalle ja sieltä uuteen aikaan. Euroopassa esitettiin kiehtovia ajatuksia. Maapalloko pyöreä? Roviolle! Esittelen Kopernikuksen, Galileo Galilein ja Newtonin aikaansaannoksia.
Toisella tunnilla esittelen lisää ajattelijoita teemme kuvia keskiajan ja uuden ajan suurista keksinnöistä.

Viikko 46 Romantiikan aika
Grimmin ja HC Andersenin sadut syntyivät romantiikan ajalla. Millaisia moraaliopetuksia niistä löytyy? Mitä on moraali? (Miina ja Ville s. 56-57)
Toisella tunnilla kuuntelemme Peer Gyntin tarinaa ja Griegin musiikkia. Koulussani on aiheesta tehty kirja. Tarinassa on useita moraaliongelmia.

Viikko 47 1600-luku: Descartes, Spinoza
Descartesia pidetään nykyajan filosofian isänä. Hän ja Spinoza kehittivät matematiikkaa. Tällä tunnilla käsittelemme matemaattisia ongelmia ja pohdimme lisää logiikan käsitettä. Mikä kaikki on matematiikkaa? Onko matematiikka aina oikeassa? Hauskaa matematiikkaa löytyy matikankirjojen opeoppaista, erityisopettajan hyllystä ja netistä. Täytynee eriyttää, alkuopetus tarvitsee eri tehtävät kuin kuudesluokkalainen.
Toisella tunnilla tehdään sudokuja ja tangrameja ja luemme Sofian maailmaa.

Joulukuu


Päivänavaus: Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman

Viikko 48 Darwin
Tutustumme Darwinin oppiin lajien synnystä ja kehityksestä. Ihmisen kehitys on erityisen mielenkiintoinen asia.
Toinen tunti: Esim. Olipa kerran elämä –sarjassa on oma kirja ja dvd ihmisen kehityksestä.

Viikko 49 Unien maailma. Millaisia unia oppilaat ovat nähneet. Onko jollakin toistuva painajainen? Freud paneutui unien tulkintaan. Unien selityskirjoja löytyy kirjastosta.
Toisella tunnilla teemme leikkejä ja kilpailuja pikkujoulua varten ja luemme Sofian maailmaa.


Viikko 50
Pikkujoulu
Toinen tunti: Yritän saada Sofian maailman loppuun. Aika lailla joudun harppomaan pitkin syksyä!

Kuudesluokkalaiselle pitäisi antaa numero jouluna. Olen ajatellut, että hänen pitäisi tehdä selvitys kolmesta filosofista, esim Sokrates, Descartes ja Linkola. Hänen pitäisi myös valita ja perustella, kenen filosofin ajatukset ovat lähinnä hänen omia ajatuksiaan.


Satu Arjanne